Tuleeko suomeen artikkeli?

Skarppaas Koskela oikeinkirjoituksesi kanssa. Tuskastuttaa lukea noin lyöntivirheitä vilisevää tekstiä.

Montako löysit? Luettele.

Minusta tuo artikkelityyppisten vahvikkeiden käyttö johtuu osittain siitä, että ihmisen paikka- ja tilakokemus on muuttunut internetin myötä.

Sanotaan, että käydään jonkun blogissa tai keskustelusivuilla tai ollaan mesessä tai ircissä tai Facebookissa, ihan kuin nuo olisivat eri tasoja ja paikkoja, joissa oikeasti käydään. Tilojen määrä on suuri, ihminen siirtyy tasolta toiselle kaiken aikaa ja tämä vaikuttaa hänen ajatteluunsa.

Kun sitten puhutaan eri "paikoista", paikkaa vahvennetaan pronominilla ikään kuin osoittamassa oma sijainti tuohon paikkaan tai asiaan nähden: täällä kotona, siellä radiossa, se puhelin, se äidinkieli, niissä kouluissa.

Puhutussa kielessä tapa, jolla puhuja painottaa sanojaa, antaa suurimmalle osalle kuulijoista riittävän vinkin siitä, kuinka tulkita lause parhain päin. Jos puhuja sanoo, että kun SITÄ äidinkieltä opetetaan NIIISSÄ kouluissa, joiden verkosto kattaa koko maan, niin vaikeahan tuo on ymmärtää väärin. Ja kuka nyt kirjoitetussa kielessä noita pronomeja artikkeleina käyttäisikään.

Iinekselle: Juu, oletuksessasi voi olla perää. Monet pronomineista viittaavat kyllä lokaalisuuteen (siellä, sieltä, sinne). Toisaalta erityisesti puhukielessä sillä lienee myös eräänlainen jutusteleva, tuttavalisuutta korostava funktio.

Latelle: Kuulija ymmärtää yleensä oikein. Mutta jos ilmiö leviää kirjoitettuun kieleen - niin kuin monilla puhekielen piirteillä on tapana - voi merkityksen muutos jo aiheuttaa väärintulkintaa.

Eipä siltänsä. Kaikki, mitä tälläkin palstalla kirjoitetaan, voi aiheuttaa väärintulkintaa.

Korjaas nyt vielä se viimeinenkin.

Voisiko joku valaista, kuinka nopeasta tai hitaasta muutoksesta on kyse, jos artikkelit ilmaantuvat vähitellensuomeen? Meneekö monta sukupolvea, satoja vuosia?

Jääköön "vilisemään", ettei vilinä iloksesi lopu. Mitä muuten ajattelet tuosta pronominien muuttumisesta artikkeleiks?

Artikkelistuminen on varmaan aika hidasta, koska kielen muutokset ovat yleensä aika hitaita. Tämä hitaus ei koske tietenkään sanaston muutoksia, ne voivat olla melko nopeitakin.

Kielen rakenteeseen liittyvät muutokset ovat hitaampia. Toisaalta meillä on esimerkisi "se"-pronominilla aika laaja käyttöäala jo ennestään murteissamme. Maria Jotunin tuotanto tarjoaa tästä (sic!) jo laajan näytön kaunokirjallisessa tekstissä.

Pronominien lisääntyvällä käytöllä voi toki olla monta funktiota; niistä artikkelinomainen käyttö lienee vain yksi.

Viimeinenkin? Ensin luetaan kuin piru raamattua ja sitten ollaan huolimaton!

Olen huomannut jo kauan aikaa sitten saman ilmiön.
Suomen epämääräinenar artikkeli on 'yks' ja määräinen artikkeli 'se'.

Ne toimivat aika lailla samalla tavalla kuin ruotsin, englannin ja muiden 'artikkelikielten' artikkelit.

Kuunnelkaa ja kokeilkaa.

Jos siinä suomen kielessä olisi yksi määräävä artikkeli, niin sen kielen ne puhujat käyttäisivät sitä määräävää artikkelia sen kieliopin mukaan. Ainakin niissä indoeurooppalaisissa kielissä se määräävä artikkeli on muodostunut sen kielen sen järjestelmän yhdeksi osaksi eikä vain sen puhutun kielen yhdeksi melko satunnaiseksi piirteeksi.

Se-sanan kehittymistä ”melkein artikkeliksi” kuvaa jo 1930-luvun agraarisuomen sanakirja, jota leikillisesti kutsutaan ”Nykysuomen sanakirjaksi”. Senkin kuvaus kuitenkin käsittelee ilmauksia, jotka on luontevampaa tulkita se-pronominin tyylilliseksi, milloin painottavaksi, milloin taas viivytteleväksi (jopa tota-tyyppiseksi) käytöksi. Sama tuntuu koskevan uudempia kannanottoja. ”Iso suomen kielioppi” sanoo, että ”tutkijat ovat vuosikymmenien ajan esittäneet huomioita näiden ainesten artikkelimaisuudesta suomessakin”, mutta ei päädy esittämään oikeastaan mitään kantaa asiaan ( http://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1418 ). No, ISK onkin enemmänkin kokoelma suppeahkoja artikkeleita kuin deskriptiivinen kielioppi.

Käsitykset artikkelikäytön yleistymisestä ovat sikäli vähän outoja, että vieraiden esikuvien mukainen, usein käännöskieleen tullut tai siitä levinnyt pronominien käyttö on _vähentynyt_. Ajatellaanpa vaikka vain Agricolan suomennoksen nimeä: ”Se Wsi Testamenti”.

Joskus tuntuu siltä, että artikkeliteorian kannattajat eivät vain näe sävyeroja: ”otapa nyt puhelin käteesi ja soita” ja ”otapa nyt se puhelin käteesi ja soita” eivät niinkään ole vanhempaa (artikkelitonta) ja uudempaa (artikkelistunutta) kieltä kuin tyyliltään erilaisia.

Herää myös kysymys, kuvaako kirjoituksen kappale ”Kuulostaa jotenkin tälläiselta” todellista kielenkäyttöä vai kirjoittajansa mielikuvia. Todellisten esimerkkien (sitaatteina lähdeviitteiden ja kontekstin kera esitettyjen tekstinäytteiden) pohjalta olisi paljon helpompi keskustella siitä, onko kyse artikkelikäytöstä, orastavasta artikkelimuodostuksesta vai jostain ihan muusta.

Samalla tavalla kuin suomessa on keinoja ilmaista, että jokin asia tapahtuu tulevaisuudessa (vaikka kieliopillista futuuria ei olekaan), suomen kielessä on myös useita keinoja ilmaista määräisyyttä/epämääräisyyttä, joita muissa kielissä ilmaistaan artikkeleilla.

Esimerkki: "tässä talossa asuu nainen" tarkoittaa, että talossa asuu kuka tahansa toistaiseksi tuntematon nainen. "Nainen asuu tässä talossa" taas kertoo, missä joku tietty nainen asuu. Ikävä kyllä sanomalehtien otsikoissa tätä nerokasta kielemme voimavaraa käytetään surutta väärin, tyyliin "karhu ammuttiin metsässä".

Tässä, kuten kaikessa kielenkätytössä, konteksti on olennainen. "Söin appelsiinin" tarkoittaa mitä tahansa appelsiinia, kun lause vastaa kysymykseen "mitä söit?", mutta tiettyä appelsiinia, kun se vastaa kysymykseen "kumman retkieväistäsi söit ensin, omenan vai appelsiinin".

Siinä, että puhekielessä käytetään yhä enemmän ja enemmän pronomineja, on kyse pikemminkin silkasta monisanaisuudesta kuin kieliopillisesta funktiosta!

"Kuuntelin sitä radiota" tarkoittaa täsmälleen samaa kuin "kuutelin radiota"; puhuja ei tarkoita juuri tiettyä radioapparaattia erotuksena mille tahansa radiolaitteelle, vaan radiolähetystä!

"Maalataan tänään aita" tarkoittaa aivan samaa kuin "maalataan tänään se aita", jos talon ympärillä on vain yksi aita. Jos puhuja todella tarkoittaisi mitä tahansa aitaa, hän sanoisi varmaankin näin: "maalataan tänään jokin aita". Jos talon ympärillä on useita aitoja, joista yhden tiedetään kaipaavan maalausta, voidaan tosiaankin sanoa "maalataan tänään se aita", mutta ei tässä ole mitään uutta auringon alla, tämä on yksi kielessämme jo olemassa oleva keino ilmaista määräisyyttä, ja näin on puhuttu ainakin niin kauan kuin minä muistan!

Lisääntyvässä pronominien käytössä ei siis ole kyse mistään artikkelin tulosta suomeen. Pronominin käyttö blogistin tarkoittamassa mielessä on epäilemättä totta ja voi johtaa merkityksen muutokseen silloin kun sen käyttäjältä puuttuu kielitaju (ks. blogistin esimerkkilause) mutta pohjimmiltaan kyse on silkasta monisanaisuudesta.

Muun muassa Ritva Lauryn Demonstratives in Interaction (1997) ja Päivi Juvosen Grammaticalizing the definite article (2000, http://www.ling.su.se/staff/juvonen/Thesis.pdf).

Siitä, onko kyseesä artikkeli, on oltu noin kolmea mieltä, koska mitään yksiselitteistä artikkelin määritelmää ei taida olla, vaan artikkelikieletkin ovat kaikki vähän erilaisia.

Siitä, onko kyseessä muutos ja millä aikavälillä, ei myöskään ole ihan helppo päästä varmaan totuuteen, koska edustavia puheaineistoja on vanhemmilta ajoilta vaikea saada. Toki puhutun kielen ilmiöt ovat yhä tavallisempia aiemmin kirjakielisyyttä vaatineissa ympäristöissä, ja puhutun kielen ilmiöhän tämä artikkelimaisuuden käyttö on.

Onpa erikoinen kirjoitus. En tosiaankaan usko, että kyse on vain monisanaisuudesta.

Kiitos kiintoisasta luonnehdinnasta! Joka tapauksessa pronominien artikkelimaisella käytöllä ei ole mitään tekemistä sen tehtävän kanssa, jonka artikkelit muissa kielissä täyttävät: siis määräisyyden ja eoämääräisyyden ilmaisemisen kanssa.

En tiedä miten kielitieteellisesti pätevää on puhua artikkeleiden tulosta suomeen, jos ei alunperinkään ole pohdiskellut, mikä artikkeli/ sen tehtävä kielenkäytössä on.

Tätä kysymystä on pohdittu ja tutkittu aiemminkin - ja siitä on myös kiistelty. Professori Matti Larjavaaran kirjoitus "Määräinen artikkeli - suomessa?" (Kielikello 4/2001) valaisee asiaa. Kirjoituksessa päädytään siihen, että artikkelia ei ole (tulossakaan), mutta artikkelimaisuutta kyllä.

Kerros nyt vielä, minkä alan koulutus sinulla on.

Kiitos, pitää lukea kyseinen artikkeli!

Muuten, kun kysyin kannattaako artikkeliasiasta keskustella, jos ei ole alunperinkään pohtinut mikä artikkeli on, viittasin nimenomaan alkuperäisen blogin kirjoittajaan.

Muuten 2: Englanninkielisessäkin puheessa on yleistynyt tuo tyyli pistellä pronomineja sanojen eteen: "Let's now take that cell phone and vote for that favorite candidate of yours", "Let's burn those calories and get that awsome body". Siis tarkoittaako tämä sitä, että englantiin on tulossa artikkeli?! No ei tietenkään.

Kirjoitanpa kerrankin typerään tyyliin, jossa otsikko on puhuttelu, koska juuri nyt se taitaa sopia.

"Lingvisti", jos asia sinua kiinnostaa, KVG. Jos et tiedä, mitä tämä lyhenne tarkoittaa, katso vaikka Googlesta.

(On suorastaan moukkamaista ruveta tivaamaan muiden ihmisten henkilötietoja, jos ei itse kerro itsestään edes nimeään.)

Lainaan Kaija Parkon otsikkoa, koska se osuu nyt jotenkin tähän niin hyvin. Ei kerta kaikkiaan jaksa lukea näiden muutamien vakikommentaattorien syytämää soopaa. Ettekö voisi heittää niitä pihalle?

Välillä keskustelu ajautuu kyllä pahasti sivuraiteille, se on totta. Portinvartijalinjanani on ollut se, että annetaan kaikkien kukkien kukkia. Pahimmat törkeilyviestit ja suoranaiset laittomuudet olen yrittänyt kitkeä pois.

Sallivuuden hvyä puoli on tietysti se, että sana on mahdollisimman vapaa. Kääntöpuoli on se, että sitten tulee kaikenlaista.

Täytyy miettiä asiaa. Ehkä hieman tiukempi linja voisi olla paikallaan.

Voitaisiin yrittää pysyä asiassa ja jättää ne henkilökohtaisuudet vähemmälle?

"Siis tarkoittaako tämä sitä, että englantiin on tulossa artikkeli?! No ei tietenkään."

Esimerkkisi taitaa jälleen kerran osoittaa kuinka pakkoenglanti on suomen kielen syöpä.

Mikä pakkoenglanti? Jos englanti ei kiinnosta sinua etkä enää satu olemaan oppivelvollisuusikäinen, älä altistu sille!

"Mikä pakkoenglanti? Jos englanti ei kiinnosta sinua etkä enää satu olemaan oppivelvollisuusikäinen, älä altistu sille!"

Se pakkoenglanti mikä ympäröi meitä kaikkialla (kaupat, työ, media) ja jolle altistumista on vaikea välttää...

Minusta pronominien lisääminen ei ole paha asia, siihen on tottunut ystävä porukan puheessa joten se kuulostaa täysin normaalilta, tosin liika on aina liikaa

Mielestäni artikkelit eivät sopisi suomen kieleen. Ne eivät vaan kuulosta hyvältä, osasyynä se koska niihin ei olla totuttu. Englannissa se on tuttua, koska lähes joka subjektiivissa on artikkeli a, an tai the edessä. Mutta suomen kieleen en laittaisi artikkeleja, missään nimessä.

Hyvä on, suomeen ei tule artikkelia. Mutta artikkelinomaista käyttöä kyllä on: "Onko hän minulle se oikea?", kysyy aktantti objektistaan (johon lienee tässä vaiheessa jo osin samastunut taikka muuten sijoittanut projektioitaan). Tässä lausumassa "se" tuntuu pakolliselta. Vai miltä kuulostaisi tämä: "Onko hän minulle oikea." Tältä osin kiitän Auli Hakulista, johon törmäsin kahveehuaneessa. Mutta ei yksi se vielä artikkelia tee.

Asiasta voivat kertoa lisää Ritva Laury ja Matti Larjavaara. Professoreita molemmat - ja hiukan eri mieltä tästä asiasta.

Laitanpa minäkin vielä lusikkani ns. soppaan. Mielenkiintoinen tämä ajatus kielen muuttumisesta. Mitähän kieltä kulloinkin tarkoitetaan? Joskus näitä muutostekstejä lukiessa tulee mieleen epäilys: ettei vaan vahingossa vahvistettaisi ajatusta, jonka mukaan kieli on eheä ja hallittu kokonaisuus, johon nyt tulee syystä tai toisesta muutos.

Mistä kielestä siis kulloinkin puhutaan? Puhutusta, kirjoitetusta, niiden monista muodoista? Rekistereistä, tekstilajeista, tyyleistä? Murteista, muusta puhekielestä, henkilökohtaisista kielenkäyttötavoista? Osakielistä, erikoiskielistä?

Joskus puhe kielestä tuntuu viittaavan yleiskieleenkin. Se on kai ainoa kielimuoto, jota jotenkin yritetään hallinnoida virallisesti. Käytännössä myös yleiskieli elää paljolti omaa, virallisesta kielenhuollosta ja sen suosituksista vähät välittävää elämäänsä. Yleiskieltäkin on monenlaista, ja monesti niin sanottu muutos elää juuri moninaisuudessa?

No tuota juuri tarkoitin lsanoessani, että suomessakin on keino ilmaista määräisyyttä, siis esitellä lukijalle tai kuulijalle substantiivi(ryhmä) SIINÄ valossa, vaikka kieliopillista artikkelia ei olekaan. (Eikä tarvita.)

Niin. Kaikki alkoi kuumeisen potilaan ihmettelystä hänen kuunneltuaan radiota.

En ajatellut "kieliopillistumista" vaan ihmettelin artikkelinomaisesti käytettyjen sanojan paljoutta. Ja kysyin. Sanon siis kuin Väyrynen: Minä en väitä mitään. Minä vain kysyn. Kysymyksen ilmaisemiseksi laiton perään kysymysmerkin. Eikä minulla sitä paitsi ole fanaattista kantaa suuntaan eikä toiseen. Kattellaan. Ja kuunnellaan. Näkee ja kuulee sitten...

Oltaskos tasoissa?

Jopa jotakin! Minä yritin ilmaista olleeni yhtä mieltä Tilinpäätös-puheenvuorossa esitetyn päätelmän kanssa. Yksimielisyyteni ilmaisemiseksi aloitin puheenvuoroni sanoilla "no juuri tuota tarkoitin".

Sitä ennen olin jo toki, kuten viestirimpsusta näkyy, tavallisena, kielestä kiinnostuneena kansalaisena vastannut kutsuun "tulla mukaan kommentoimaan ja antamaan palautetta kielestä", ja esittänyt, joskin kuumeettomana, oman vastaukseni blogin kysymykseen "tuleeko suomeen artikkeli?". Olinhan tunnistanut lauseen kysymykseksi kysymysmerkistä!

(Tasoissa olosta puhuminen on tässä kohtaa turhaa.)

Koskela taisi kuunnella ylen ykköstä, ja siellä varsinkin toimittaja Kirsi Virtasen ohjelmia. Ne kun vasta ovat täynnä niitä ylimääräisiä pronomineja. Sille Virtaselle tuollainen taitaa olla sellainen pikkuviisastelevaan pakinatyyliin sopiva tyylikeino. Virtanen esittää juttunsa aika omaperäisellä ylikorrektilla asiatyylillä, johon puhekielen omaisuutta saadaan juuri sillä pronominien käytöllä.

Ei se kyllä suomenkielen kehityksestä välttämättä mitään kerro, että yksi keski-ikäinen radiotoimittaja on keksinyt omaperäisen tavan käyttää kieltä.