Virkahenkilöiden kieltä parantamassa

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkisti kesäkuussa vaatimuksen, jonka mukaan virkakielen selkeyttäminen on saatava poliittisen päätöksenteon asiaksi. Vuonna 2004 voimaan tulleeseen hallintolakiin sisältyvä hyvän kielenkäytön vaatimus on vietävä vihdoin käytäntöön. Tähän tarvitaan paitsi poliittista tahtoa myös rahaa, julistaa Kotus.
 
Vaatimukseen on helppo yhtyä. Kotus perustelee asiaa vastaansanomattoman hyvin. Paperi sisältää myös konkreettisia ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi, joihin toivoisi sekä poliittisten päättäjien että virkahenkilöiden (Kotuksen termi!) perehtyvän.
 
Sivumennen sanoen: muistan hatarasti virkamies/virkahenkilö -termeistä kiistellyn joitakin vuosia sitten ja näköjään päädytyn virkahenkilö -sanaan. Omaan korvaani se koskee. Miksipä ei sitten puhuttaisi lautahenkilöstä, nimishenkilöstä tai peräti perähenkilöstä?
 
Virkakielessä on parantamisen tarvetta. Tiheää kampaa ei tarvita esimerkkien löytämiseen.
 
Jokin aika sitten Ulla Tiililä antoi Turun Sanomien mainiossa kolumnissaan erinomaisen näytteen. Oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkijät joutuivat hänen mukaansa tänä vuonna vastaamaan mm. seuraavaan tehtävään: "Selosta vastuuvapausperusteen olemassaoloa koskevaa kieltoerehdystapausta lukuun ottamatta (RL 4:2:n mukaisen) kolmannen kieltoerehdysperusteen eli viranomaisen virheellisen neuvon edellytykset."
 
Ymmärsitkö lukemasi? Jos ymmärsit vain yhdellä tavalla, olet Tiililän mukaan väärässä, koska teksti voidaan tulkita kahdella tavalla. Muutenkin hän ruotii viileän analyyttisesti tenttikysymyksen tuusannuuskaksi.
 
Olisi tärkeää selvittää, kuka tai ketkä vastaavat tällaisesta tekstistä. Luulisi kysymyksiä väsäävien juristienkin ymmärtävän, että tämä on opiskelemaan pyrkiville oikeusturvakysymys.
 
Lähetin äsken joukolle valtiovarainministeriön juristeja kaksi kysymystä, joissa pyysin heidän tulkintaansa kysymyksestä ja arvausta siitä, mistä teksti on kotoisin. Saatanpa kertoa tuloksista seuraavassa blogissani.