Aiheellinen huoli

Professorit Auli Hakulinen ja Lea Laitinen kirjoittivat muutama päivä sitten Helsingin Sanomien Vieraskynä -palstalla kiukkuisen terävästi otsikolla Hallinnon kielessä korostuu välinpitämättömyys.

Ajankohtaiseksi esimerkikseen he olivat valinneet vuoden vaihteessa voimaantulevan aluehallintouudistuksen. Heidän mielestään uudistukseen kuuluva "asetus sisältää useita järjettömiä ratkaisuja, jotka sotivat sekä suomalaisten kielitajua että paikantajua vastaan: esimerkiksi Pohjois-Suomen aluehallintovirasto sijaitsee Lapin aluehallintoviraston eteläpuolella. Näin tuhotaan hallinnollis-maantieteellistä jatkumoa ja hämärretään Suomen historiaa myös kielellisin keinoin".

Tämä on selvää tekstiä, ja siitä on syytä ottaa opiksi. Asiantuntijoiden kritiikki tuli valitettavasti liian myöhään, sillä päätös oli asiallisesti jo valmis. Vain presidentin hyväksyminen enää puuttui.

Professoreiden mukaan Suomen nykyisessä kieli-ilmastossa "hallinnon kieli pöhöttyy ja muuttuu läpinäkymättömäksi". Tämäkin tuntuu kovin tutulta, mutta huono kielenkäyttö ei taida valitettavasti rajoittua vain hallinnon kieleen.

Tekstissä viitataan viime keväänä julkistettuun kielipoliittiseen ohjelmaan Suomen kielen tulevaisuus. Se on saanut aiheellisesti myönteistä vastakaikua, mutta käytännön toimet taitavat olla valitettavan vähissä.

Omalta osaltani olen aloittanut valmistelun, joka tähtää valtiovarainministeriön virkamiesten virkakielen koulutuksen parantamiseen käyttäen apuna mm. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen asiantuntemusta.

Pyydänkin heti pientä opetusta. Professoreiden mukaan "Suomen valtion on mahdollisimman pian käynnistettävä kokonaisvaltaisen kielipoliittisen ohjelman laatiminen". Eikö olisi parempi sanoa Suomen hallituksen? Ja eikö sana "kokonaisvaltainen" joudakin loppuunkuluneiden inhokkien joukkoon? Ja mitä käynnistämiseen tulee, niin nuorna miesnä sain Kielitoimistosta kysyessäni neuvon, jonka mukaan auto käynnistetään, mutta ohjelmaa ei.