Tunnista tekstilaji!

Tiedosta ei länsimaisella nykyihmisellä ole pulaa.* Ongelmat syntyvät vasta siitä, kun täytyisi kyetä tunnistamaan, millainen tietolähde on kyseessä, ja arvioimaan, mihin sen tarjoamaa tietoa voidaan käyttää. Historiantutkijoilla on tälle prosessille nimikin: lähdekritiikki.

Koululaisille lähdekritiikin ideaa voisi opettaa niin, että käskisi heitä etsimään huhtikuun ensimmäisen päivän lehdestä aprillipilan. Onnistunut aprillipila muistuttaa erehdyttävästi oikeaa uutista.

Lähdekritiikki edellyttää erilaisten tekstien erottamista toisistaan. Vaikka pääkirjoituksilla ja kolumneilla on yhteisiäkin piirteitä, tietolähteinä ne eivät välttämättä sovellu samanlaisiin tarkoituksiin.

Lehtiä lukiessani huomaankin pohdiskelevani usein tekstilajin käsitettä. Ajatusteni eksyminen kirjoitusten sisällöistä niiden muotoihin kertoo tietysti paitsi keski-iän aiheuttamasta yleisestä vieraantuneisuudesta myös siitä, kuinka kiinnostavia nuo lehtijutut mielestäni ovat.

TEHTÄVÄ: Tunnista tekstilaji!

Seuraavat kuusi esimerkkiä ovat peräisin eräästä kiiltävälle paperille painetusta aikakauslehdestä. Päättele, mikä niistä on

a.     henkilöhaastattelusta,

b.     kolumnista,

c.      suihkuseurapiiripalstalta,

d.     kuvataidepuffista,

e.     horoskoopista,

f.      kuvatekstistä.

1. ”Astele siis varovasti Amorin teillä – sydänten herkät terälehdet ovat vaarassa repeytyä, myös omasi.”

2. ”Juomani on samppanja. Ryhdikkäästä satiinipintaisesta kankaasta valmistettu hippamekko peittää ja paljastaa sopivasti.”

3 ”Meillä on kummallinen käsitys siitä, että työn tekeminen on väsyttävää.”

4. ”Leikki on näennäisen helppoa, ja silti Pihlajamaa etsii samalla pikkutarkasti värien herkkiä vivahteita.”

5. ”Kun kauniiseen kietaisumekkoon pukeutunut dosentti istahtaa töölöläisravintolan pöytään ja antaa puheen pulputa, on vaikea uskoa että hänen työnsä ja intohimonsa on antiikki.”

6. ”Näköjään hänen seksuaalienergiansa on sitä luokkaa, että hän voi pukea päälleen mitä vain: naiset hinkuvat brittikoomikon pöksyihin säärystimistä huolimatta.”

* Näin alaviitteessä haluan huomauttaa, että ”länsimainen nykyihminen” on tässä häpeilemättömästä yleistävyydestään huolimatta täysin harkittu ilmaisu. Suomenirakilainen kirjailija Hassan Blasim totesi jokin aika sitten eräässä haastattelussa, että kouluttamattomat irakilaiset tietävät enemmän Euroopasta kuin koulutetut eurooppalaiset Irakista.