Hojo, hojo!

Pankin henkivakuutusosasto on lähettänyt tietoa siitä, paljonko olen viime vuonna pulittanut vapaaehtoisia eläkemaksuja. Kirje alkaa terhakasti:

”Jos vakuutussäästönne tai osa siitä on tiliotekautena ollut sijoitettuna vakuutuksen korkoluotto-osaan, maksetaan tälle säästön osalle 2,50 & laskuperustekorko sekä vuosittain jälkikäteen vahvistettava asiakashyvitys.”

Virke tuo mieleen televisiossa pyörivän mainoksen, jossa kaksi miestä keskustelee asiakkaan edessä hepreaksi. (En tietenkään ole varma, että kieli on juuri hepreaa, mutta niin voi asiayhteydestä päätellä.)

En muista, mitä tuotetta tai palvelua spotissa mainostetaan, mutta ideana on havainnollistaa, miltä erityiskieli kuulostaa kieltä taitamattoman korvissa. Vastaavia kokemuksia minulla on liki päivittäin. Jaksan hämmästellä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehnoutta: miten on mahdollista, että kirjallisuudentutkimuksesta väitellyt henkilö ei ymmärrä juuri mitään pankin (tai Kelan tai verohallinnon) lähettämästä tiedotteesta?

Kun televisiomainoksen asiakas saa kuulla tarjolla olevasta ymmärrettävästä vaihtoehdosta, hän nousee ylös tuolistaan ja lausahtaa hepreanpuhujille: Hojo hojo. Tuolla ilmaisulla mainoksen käsikirjoittaja on kielellistänyt koko lailla jäännöksettömästi sen vapauden tunteen, kun päättää lopettaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksamisen.