Kieltä pidetään Suomessa yhä tärkeä osana kansallista
identiteettiä. Päätellen siitä, että monissa tämänkin sivuston kommenteissa
vahditaan erinäisten oikeakielisyysnormien rajoja, myös kansallinen identiteetti
näyttäisi kaipaavan jatkuvaa ylläpitoa.
Tällainen identiteettityö tuo mieleen television levitemainoksen, jossa
englantilaissyntyinen jalkapallovalmentaja Keith “Keke” Armstrong toistelee
hissinkäyttäjille ja tupakanpolttajille murteellisella suomellaan: “Pystyt
parempaan!” Ulkomaalaisvahvistuksen käyttäminen kansallisvalmentajana on
mainostoimiston neronleimaus.
Itse en lukeudu ryhtiliikkeille otolliseen
kohderyhmään vaan heittäydyn aina poikkiteloin, kun kuulen kieli- tai
hissimoralismia. En tiedä, selittääkö keskenkasvuinen kapinamieleni myös sen,
että juuri mikään ei mielestäni ole niin hauskaa kuin fingelska.
Bobby Aron äänilevy ”Kapakka in the kaupunki” naurattaa
minua kerta toisensa jälkeen. Tämä toisen polven amerikansuomalainen
susihunttarin poika, King of the Great Northwoods, ottaa kaiken ilon irti isoäidinkielestään ja sotkee sitä
estottomasti äidinkieleensä englantiin.
Suomalaissiirtolaiset veivät Minnesotaan paitsi kielensä
myös kulttuurinsa: ”And I have a sauna there / where I change my underwear /
every June.”
Mutta kuunnellaanpa hetki rahisevaa nurkkarekordmasiinaa:
I hang my hattu on the naulak’ by the door
and dance and dance across the floor.
Säkeistö, josta kirjoituksen otsikko on peräisin, kuuluu
kokonaisuudessaan näin:
People ask me why I talk this way:
"Bobby, are you really Finnish?"
is what they say.
To tell the truth
I talk this way
because I'm not Finnish
but my English teacher was.
