Kun hallinto alkaa nimetä asioita uusiksi, muuttuu mustakin helposti valkoiseksi.
Kieli on yksi hallinnon
tehokkaimmista työvälineistä. Kerroin edellisessä kirjoituksessani koulusta,
joka muuttui toimipisteeksi. Syynä oli kahden koulun hallinnollinen
yhdistäminen, ja jostain syystä niistä pienempää ei voi enää kutsua kouluksi.
Tarina jatkuu, sillä Tampereella
riehuva kouluverkkouudistus aikoo typistää asuinalueemme rakkaan toimipisteen
(os. koulu) pienten lasten kouluksi. Luokat 4, 5 ja 6 siirtyisivät vuonna 2012 viereisen
kaupunginosan isoon laitosmaiseen kouluun, jossa olisi koululaisia aina yhdeksänteen
luokkaan saakka. Koululaisille se merkitsee valtavaa muutosta heidän
lapsuutensa maantieteeseen, kaupungin hallinnolle kaiketi joitakin säästettyjä
euroja.
Kielinäkökulmasta on kiinnostavaa
pohtia, miten paljon helpompaa on karsia toimipisteen kuin koulun luokkia. Siinä
missä koulu on sivistyksen tyyssija, toimipisteeseen ei voi hyvällä
tahdollakaan liittää minkäänlaisia arvoja. Siksi se on helpompi kohde hallinnon
tehostamistoimille.
Sanoilla voi tosiaan tehdä
ihmeitä. Tehostaminen kuulostaa paljon positiivisemmalta kuin karsiminen,
leikkaaminen ja typistäminen. Kouluverkkouudistus on vastaavasti kiertoilmaisu
lasten keräämiselle suuriin ja epäinhimillisiin tuotantolaitoksiin.