Voiko toimipisteessä oppia?

Identiteetin voi tuhota monin tavoin. Erityisen tehokkaaksi keinoksi historia on osoittanut alkuperäisten paikannimien anastamisen. Sen taidon osasivat jo siirtomaavalloittajat, jotka nimesivät alueet oman järjestelmänsä mukaan välittämättä vähääkään siitä, millä nimillä alueen asukkaat itse niitä kutsuivat. Tuskinpa Viktorianjärven kalastajat tiesivät, kuka oli tuo kaukaisen maan kuningatar, jonka mukaan heidän elinympäristönsä sai uuden nimensä.

 

Samaa piittaamatonta valloituspolitiikkaa sovelletaan Tampereen Hyhkyssä, pienessä idyllisessä kylässä Pispalanharjun länsipuolella. Nyt ei kyse ole valloituksesta sanan varsinaisessa merkityksessä mutta kylläkin hieman samankaltaisesta historiallisesta muutosvoimasta, nimittäin hallinnon tehostamistoimista. Yli satavuotias keltainen koulurakennus, jonka symbolista merkitystä alueen natiiveille voi tuskin yliarvioida, ei ole enää koulu vaan toimipiste. Kokonaisuudessaan sen pahaenteinen uusnimi kuuluu näin: Pispalan koulu, Hyhkyn toimipiste.

 

Hallinnon tehostamistoimet tarkoittavat tässä nimenomaisessa tapauksessa sitä, että Pispan ja Hyhkyn koulujen hallintorakenteita ja -tehtäviä yhdistämällä muodostettiin yksi hallinnollinen yksikkö, joka sai nimensä – kolonialistista perinnettä seuraten – suuremman koulun mukaisesti. Molempien koulujen rakennukset ja oppilaat pysyivät entisillä paikoillaan, nyt vain uusien nimien alla.

 

Hyhkyläisiltä koululaisilta uudistus vei paitsi tutun ja turvallisen nimen, myös keskeisen osan kotiseutuidentiteettiä. Kun harjun laella käydään aamulla polleana koulutielle, Hyhkyssä reppuselkäisten tulevaisuuden toivojen apea reitti johtaa toimipisteeseen. Mahtaako siellä edes oppia lukemaan?

 

Imperialistisen hallintouudistuksen äänitorvi lohdutti meitä vanhempainillassa sillä, että voimmehan me halutessamme puhua vastaisuudessakin Hyhkyn koulusta – ainakin kotioloissa. Hän huomautti, että Tampereen keskustastakin löytyy useita rakennuksia, jotka tunnetaan yhä vanhoilla historiallisilla nimillään. Se on tietysti totta, mutta on vaikea keksiä syytä, miksi hyhkyläiset ehdoin tahdoin luopuisivat nykyisestä toimivasta nimestä ja antaisivat sen muuttua kaupunginosahistoriikin kuriositeetiksi. On paljon luontevampaa kutsua jatkossakin koulua kouluksi kuin kertoa vuosien päästä lapsenlapsilleen, että ”vaari muistaa vielä ihan hyvin kun Hyhkyn toimipistettä kutsuttiin kouluksi”. Voin kuvitella lapsen epäuskoisen katseen, kun hän yrittää päättää, juksaako vaari tapansa mukaan vai voisiko se ihan oikeasti olla totta.

 

Tavallinen ihminen saattaisi ajatella, että hallinnollisesta yhdistämisestä huolimatta molempia kouluja voisi yhä kutsua kouluiksi. Vanhempainillassa meille kuitenkin kerrottiin sen olevan mahdotonta siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei sovi tilastoihin. Jos yksi ja sama koulu koostuisi kahdesta osasta, joiden molempien nimissä on sana koulu, tilastot menisivät sekaisin.

 

Nyt haluaisin vain tietää, kumminko päin sen pitäisi olla: onko tilastojen tarkoitus kertoa todellisuudesta vai todellisuuden tilastoista?