Sodassa triage ohjasi penisilliinin mieluummin sukupuolitautia poteville kuin taisteluissa haavoittuneille.
Tampereen murteessa on kaksi uutta
sanaa, acuta ja triage. Kun tamperelainen tarvitsee lääketieteellistä apua, hän
hakeutuu Acutaan. Yleiskielessä sama asia tunnetaan ensiapuna. Triage puolestaan
tarkoittaa apua tarvitsevien lajittelua. Acutan vastaanotossa työskenteleekin
triage-sairaanhoitajia.
Acuta muistuttaa englannin sanaa
acute, äkillisluonteinen. A-kirjain sanan lopussa saa sen ainakin minun
korvissani kuulostamaan latinalta. Ehkä se on samalla tavalla latinaa kuin sana
tradenomi on englantia?
Lääketieteessä latina on lingua
franca, mutta Tampereella ymmärretään paremmin suomea. Ei pidä kuitenkaan
vähätellä tamperelaisten oppimishaluja, sillä kirves polvessa puhuu ihan mitä
tahansa kieltä, kunhan vain pääsee ensiapuun. Tai siis Acutaan.
Triage on ranskan kielen sana,
jolla 1700-luvulla tarkoitettiin nahkojen ja kahvinpapujen lajittelua.
Lääketieteen sanastoon se on vakiintunut kuvaamaan menetelmää, jonka avulla
potilaat lajitellaan avun tarpeen ensisijaisuuden mukaan. Triage on tarpeen
erityisesti sotakentillä tai muissa poikkeusoloissa, jossa hoidon tarve ylittää
henkilökunnan resurssit.
Toisen maailmansodan aikana
amerikkalaisjoukoissa pohdittiin huvenneiden penisilliiniannosten
priorisointia. Joidenkin sotilaiden vaiva oli peräisin ilotaloista, toisten
taas taistelukentiltä. Armeijan triage-sairaanhoitajat päätyivät antamaan lääkkeet
sukupuolitautia poteville, sille nämä saatiin kuntoutettua nopeammin palveluskuntoon
kuin taisteluissa vammautuneet.
Triage voisi olla käyttökelpoinen
termi, kun pohditaan yhteiskunnallisen vallan käyttöä lama-Suomessa. Kenen
bisnes kannattaa elvyttää ensin, kuka saa jäädä konkurssin rampauttamaksi?