Tarkastelevaa tutkimusta

Kirjallisuudentutkijain Seuran vuosiseminaarissa kuultiin hieman yli 30 kaksikymmenminuuttista esitelmää. Kuten tapana on, puhujat olivat laatineet etukäteen ns. abstraktit, eli noin puolen liuskan mittaiset tekstit aiheistaan. Ne löytyvät täältä.

Poimin teksteistä sellaiset ilmaisut, joissa esitelmöitsijät kuvaavat omaa työtään:

Yhdessätoista abstraktissa tarkastellaan, neljässä käsitellään, muutamassa pohditaan. Yhdessä pyritään tarkentamaan, toisessa hahmottelemaan. Tekemiseen pyrkimistä ilmenee useammassa tekstissä. Muutamassa subjektina on tutkijan sijaan esitelmä; se keskittyy tai sivuaa.

Yhdellä on hypoteesi, toisen tavoitteena on näyttää, kolmas tarjoaa konkreettisia esimerkkejä. Yksi kysyy, toinen keskittyy, kolmas luo katsauksen. Vain yksi esitelmöitsijöistä ilmoittaa analysoivansa (toinen taas "selvittää tekstianalyysin keinoin"). Myös väittämisestä, valottamisesta ja luonnostelemisesta on kustakin yksi maininta. 

Yksi ilmoittaa olevansa kiinnostunut ja haluavansa osoittaa. Useampi on kuvannut lähestymistapaansa epäsuorasti kysymyksin, mutta kysymiseksi omaa metodiansa luonnehtii vain yksi esitelmänpitäjä.

Miten itse kuvaisin kirjallisuudentutkijan työtä? Ulkopuolisen silmissä se lienee lähinnä lukemista ja kirjoittamista. Itse elättelen ajatusta siitä, että kirjallisuudentutkija yrittää aktiivisesti ja periksi antamatta kehittyä lukijana.