Olli Löytty
Pankin henkivakuutusosasto on lähettänyt tietoa siitä, paljonko olen viime vuonna pulittanut vapaaehtoisia eläkemaksuja. Kirje alkaa terhakasti:
”Jos vakuutussäästönne tai osa siitä on tiliotekautena ollut sijoitettuna vakuutuksen korkoluotto-osaan, maksetaan tälle säästön osalle 2,50 & laskuperustekorko sekä vuosittain jälkikäteen vahvistettava asiakashyvitys.”
Virke tuo mieleen televisiossa pyörivän mainoksen, jossa kaksi miestä keskustelee asiakkaan edessä hepreaksi. (En tietenkään ole varma, että kieli on juuri hepreaa, mutta niin voi asiayhteydestä päätellä.)
En muista, mitä tuotetta tai palvelua spotissa mainostetaan, mutta ideana on havainnollistaa, miltä erityiskieli kuulostaa kieltä taitamattoman korvissa. Vastaavia kokemuksia minulla on liki päivittäin. Jaksan hämmästellä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehnoutta: miten on mahdollista, että kirjallisuudentutkimuksesta väitellyt henkilö ei ymmärrä juuri mitään pankin (tai Kelan tai verohallinnon) lähettämästä tiedotteesta?
Kun televisiomainoksen asiakas saa kuulla tarjolla olevasta ymmärrettävästä vaihtoehdosta, hän nousee ylös tuolistaan ja lausahtaa hepreanpuhujille: Hojo hojo. Tuolla ilmaisulla mainoksen käsikirjoittaja on kielellistänyt koko lailla jäännöksettömästi sen vapauden tunteen, kun päättää lopettaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksamisen.
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 31.5.2012
Tiedotteen ilmaisu on täydellisen eksakti ja sen muuntaminen tavalliselle kielelle olisi hyvin vaikeaa. Vaan tottahan kaiken viestimisen lähtökohtana tulisi olla vastaanottajan kielellä viestiminen.
Tässä tapauksessa voitaneen kuitenkin olettaa, että asiakkaan tulisi tuntea hankkimansa vakuutustuote ja sen ominaisuudet, joten ihan selkokieleen ei olisi tarvetta turvautua. Parantaa toki voisi ja paljon. En kuitenkaan itse aio edes yrittää, sen verran vaikeaa se epäilemättä olisi.
Kela alkaa nykyään olla aivan ylittämätön epäselvyydessään. Kirjeissä, joita Kelalta saan - olen aikuisopiskelija - putiikki vuorotellen teitittelee, vuorotellen sinuttelee minua. Tämä on kuitenkin vain pintataso. Syvätasolla ongelma on se, että en saa mitään tolkkua siitä, mitä Kela minulta vaatii. Olen keski-ikäinen akka, joka on pyöritellyt kaikenmaailman lippua ja lappua työkseen vuosia, ja minun jos kenen pitäisi ymmärtää, mitä papereissa seisoo. Mitä Kelan tai vastaavien kieli on koulujakäymättömän mielestä, kun tällainen melkein-maisteri valkokaulusduunari ei niitä ymmärrä?
Porsaanreiättömään kapulakieleen turvautuminen ei ehkä sinänsä ole vielä kauhean vaarallista. Huolestuttavaa olisi, jos alan asiantuntija, joka väittää ymmärtävänsä vietin sisällön, ei osaisi selittää sitä selkokielellä asiakkaalle.
(Ihanteellista tietysti olisi, jos koulussa kasvatettaisiin tulevia viranomaisia, joiden ainoa tapa voida päteä ei olisi asioiden esittäminen käsittämättömällä kapulakielellä.)