Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on jotain vikaa, kun tohtoritkaan eivät ymmärrä pankin tiedotteita.
Pankin henkivakuutusosasto on lähettänyt tietoa siitä, paljonko olen viime vuonna pulittanut vapaaehtoisia
eläkemaksuja. Kirje alkaa terhakasti:
”Jos vakuutussäästönne tai osa
siitä on tiliotekautena ollut sijoitettuna vakuutuksen korkoluotto-osaan,
maksetaan tälle säästön osalle 2,50 & laskuperustekorko sekä vuosittain
jälkikäteen vahvistettava asiakashyvitys.”
Virke tuo mieleen televisiossa
pyörivän mainoksen, jossa kaksi miestä keskustelee asiakkaan edessä hepreaksi. (En
tietenkään ole varma, että kieli on juuri hepreaa, mutta niin voi
asiayhteydestä päätellä.)
En muista, mitä tuotetta tai
palvelua spotissa mainostetaan, mutta ideana on havainnollistaa, miltä
erityiskieli kuulostaa kieltä taitamattoman korvissa. Vastaavia kokemuksia
minulla on liki päivittäin. Jaksan hämmästellä suomalaisen koulutusjärjestelmän
kehnoutta: miten on mahdollista, että kirjallisuudentutkimuksesta väitellyt henkilö
ei ymmärrä juuri mitään pankin (tai Kelan tai verohallinnon) lähettämästä
tiedotteesta?
Kun televisiomainoksen asiakas saa
kuulla tarjolla olevasta ymmärrettävästä vaihtoehdosta, hän nousee ylös
tuolistaan ja lausahtaa hepreanpuhujille: Hojo hojo. Tuolla ilmaisulla
mainoksen käsikirjoittaja on kielellistänyt koko lailla jäännöksettömästi sen
vapauden tunteen, kun päättää lopettaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen
maksamisen.
Tiedotteen ilmaisu on täydellisen eksakti ja sen muuntaminen tavalliselle kielelle olisi hyvin vaikeaa. Vaan tottahan kaiken viestimisen lähtökohtana tulisi olla vastaanottajan kielellä viestiminen.
Tässä tapauksessa voitaneen kuitenkin olettaa, että asiakkaan tulisi tuntea hankkimansa vakuutustuote ja sen ominaisuudet, joten ihan selkokieleen ei olisi tarvetta turvautua. Parantaa toki voisi ja paljon. En kuitenkaan itse aio edes yrittää, sen verran vaikeaa se epäilemättä olisi.
Kela alkaa nykyään olla aivan ylittämätön epäselvyydessään. Kirjeissä, joita Kelalta saan - olen aikuisopiskelija - putiikki vuorotellen teitittelee, vuorotellen sinuttelee minua. Tämä on kuitenkin vain pintataso. Syvätasolla ongelma on se, että en saa mitään tolkkua siitä, mitä Kela minulta vaatii. Olen keski-ikäinen akka, joka on pyöritellyt kaikenmaailman lippua ja lappua työkseen vuosia, ja minun jos kenen pitäisi ymmärtää, mitä papereissa seisoo. Mitä Kelan tai vastaavien kieli on koulujakäymättömän mielestä, kun tällainen melkein-maisteri valkokaulusduunari ei niitä ymmärrä?
Porsaanreiättömään kapulakieleen turvautuminen ei ehkä sinänsä ole vielä kauhean vaarallista. Huolestuttavaa olisi, jos alan asiantuntija, joka väittää ymmärtävänsä vietin sisällön, ei osaisi selittää sitä selkokielellä asiakkaalle.
(Ihanteellista tietysti olisi, jos koulussa kasvatettaisiin tulevia viranomaisia, joiden ainoa tapa voida päteä ei olisi asioiden esittäminen käsittämättömällä kapulakielellä.)