Maassa maan tavalla

Sananparret ovat usein käytettyjä täkyjä poliittisessa retoriikassa. ”Maassa maan tavalla” on siksikin tehokas sanonta, että kukaan tuskin on asiasta aivan eri mieltä. Siitä huolimatta se on herättänyt voimakkaita intohimoja. Kun suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja käytti sitä kirjoittaessaan maahanmuutosta, hän tiesi, mitä teki.

Opposition äänitorvi kuitenkin kiisti tarkoittaneensa lauseella mitään muuta kuin sitä, että Suomessa pitää noudattaa Suomen lakeja. Jostain syystä hän ei kuitenkaan kirjoittanut niin vaan käytti monitulkintaisempaa ilmaisua. ”Lakeja on noudatettava!” kohdistuisi lähinnä niille ihmisille, joilla on rikollisia aikeita, mutta poliittisena iskulauseena se olisi varsin ponneton. Käyttämällä vanhaa sanontaa hän tuli vihjanneeksi, että joku on asiasta eri mieltä tai että joku ei tahdo noudattaa kansanviisautta. Kun sanoja on opposition äänitorvi, epäily kohdistuu hallitukseen ja erityisesti sen harjoittamaan maahanmuuttopolitiikkaan.

Sanonnan monimielisyys piilee sanassa tapa. Se voi tarkoittaa monenlaisia, monentasoisia asioita. Tavoiksi luokiteltuja asioita on toki säädelty laeillakin, mutta lakikirjassa ei puhuta mitään esimerkiksi kättelystä tai silmiin katsomisesta. Itse yritän opettaa lapsilleni hyvinä pitäminä tapoja, joita monet suomalaiset aikuisetkaan eivät noudata. Useimmat noista tavoista eivät ole kansallisia, sillä kuvittelisin niiden pätevän kaikkialla maailmassa. Kuten nyt vaikka kiitoksen lausuminen aina, kun siihen on syytä (ja joskus, vaikka ei olisi syytäkään).

Maan tapa ei ole välttämättä aina hyvä. Muistelen Neil Hardwickin kirjoittaneen yhdestä itsellenikin hyvin tutusta ”maan tavasta”. Bussi tulee pysäkille ja viereisellä penkillä istuva henkilö haluaisi nousta ylös, mutta päästäkseen poistumaan bussista hänen täytyy saada vierustoverinsa nousemaan ja antamaan tilaa. Hän saattaa liikehtiä jollain tapaa vihjatakseen aikeestaan mutta ei osaa sanoa mitään. Sopiva repliikki olisi esimerkiksi: ”Olen jäämässä seuraavalla pysäkillä.” Hardwick kutsuu tällaisia ihmisiä nimellä mykkä nousija.

Silläkin uhalla, että syyllistyn populistiseen saivarteluun, haluaisin kysyä arvon oppositiojohtajalta, pitäisikö maahanmuuttajien muuttua mykiksi nousijoiksi.

Sanonnan ”maassa maan tavalla” monitulkintaisuudesta kumpuava ongelma poistuisi, jos käyttäisimme suunnilleen samansisältöistä englanninkielistä sanontaa, joka puolestaan on käännös latinankielisestä viisaudesta. Se kuuluu näin:

”When in Rome

do as the Romans do.”

Siinä ei puhuta tavasta mitään vaan kehotetaan yksinkertaisesti toimimaan kuten alkuasukkaat. Tästä kirjoitti oivaltavasti Espanjassa asuva Emilia Savolainen tamperelaisessa Aviisi-lehdessä. Hän korostaa paikallisen kielen osaamisen merkitystä.

”Toisinaan olen kiemurrellut myötähäpeän vallassa, kun ulkomainen kollega ei tervehdi hissiin osuvia ventovieraita paikallisia. Eipä siitä mitään tulisi, jos asuisin Espanjassa osaamatta paikallista kieltä tai kuvittelisin, että voin käyttäytyä umpisuomalaisen tavoin. Varsinkin vapaaehtoisesti maahan saapuvalla tulee olla nöyryyttä osin luopua kotimaansa tavoistaan. Olennaista on myös kiinnostus uutta kohtaan. Sitä kutsutaan myös kunnioitukseksi.”

Voisin kuvitella, että mykästä nousijasta ei ole vientituotteeksi.