poimittavaksi turhan kleiniä sanaa ei vissiin olekaan.
─ Uusien taitojen
oppiminen edistää uusien taitojen oppimista, tokaisi eräs mukava
tango-opettaja, enkä minä osaa sanoa, kumpi on ihanampaa, tanssiaskelten vai
uusien sanojen omaksuminen.
Merkillisen lumoavaa
touhua ne ovat molemmat ─ sylistä syliin, suusta suuhun, tara-raa, tartu
hetkeen, heruta elämän eliksiiriä tästä hidastetusta askeleesta, tuosta
kaikkeuteen sorahtavasta sanasta!
Kun ei ole varaa
tanssitunteihin ja partnerikin raataa yötä myöten omissa hommissaan eikä saavu
olohuoneeseen pyörimään, vaikka kuinka heruttaisi Astor Piazzollaa tai Tuomari
Nurmion karhean kohtalokasta Mustat
kyyneleet -tangoa, aina voi tanssittaa tavuja, kieputtaa kieltä, hakea,
harjoitella, lukea, kirjoitella, koetella lennosta napattuja sanoja. Saa sen
linnun, saa sen, saa sen linnun, saa sen linnun ilmasta kiinni kun sitä kauan
pyytää…
Hullullako on halvat
huvit?
Pudota korvaani uusi
sana ja minä loistan kuin lapsi uusi leikkikalu kädessään, kuin Aili-tädin
työkaluksi kasvatettu peukalonkynsi taikinajuuressa, kuin Remontti-Reiska
rautakaupassa!
Mitä sanalla tekee?
Muuttaa materiaa.
Anna mainitsi
työpalaverissa russutuskaverinsa.
─ Ai mikä kaveri sä
sanoit?, kysyin korva kuumana.
Se on kuulemma
sellainen asioita ymmärtävä henkilö, jonka kanssa mennään oluelle russuttamaan,
kun mitta alkaa olla täynnä ja täytyy päästä purkamaan.
Hii, taas uusi
teonsana! Millonka lähetään russuttelemaan?
Mistä lie
russuttaminen peräisin? Se muistuttaa Turun puolessa kuulemaani rutisemista.
Satuin kerran
Impivaaran uimahallin kahvioon, kun saunanraikkaat muijat olivat tilaamassa nunnan
aamiaista, kaffet ja munkki. Kohta salakuuntelin viereisestä pöydästä heidän keskusteluaan
hartaasti valkattujen herkkujen äärellä.
Eräs hilloa
haukanneista muijista näytti pettyneeltä valintaansa.
Toinen neuvoi:
─ Älä ny enä ruppe rutisema.
Kui seeki sana sai munt
kirkastuma ku Naantali aurinko?
Rutiska, muija, mää
sano! Ja russuttaka pääl, jos silt tuntu!
Sanoka, ilmuneerakka
se kaikel taval! Laajentaka kapina kuivist munkeist hallitukse heikko esitykse
ja köyhän kärsimykse. Russuttaka russuttamast päästyänneki niin pal hullun
taval, kaikil mahrollisil ja mahrottomil kiälil, niin pal ku keuhkoist lähte kunnes
jokane simmone assioit tyyrävä kuule kene o vihron syytä hätkähtä ja panna
kuvio uusiks.
Ja tanssika, tanssika
tango ain ku jalka vipatta ja lyyti kirjotta!
