Melkein nimellisiä perheenjäseniä

Hankimme kotiin silppurin. Totesimme laitteen oikein näppäräksi ja toimivaksi, sillä oksat ja lehdet survoutuivat hetkessä hienoksi silpuksi. Ihastuimme siihen suoraan sanoen niin kovasti, että teki mieli antaa silppurille nimi. Siitä tuli sitten Simo, koko nimeltään Simo Silppuri.

Entuudestaan olimme jo vuosia kutsuneet pihan perän kompostia Kostiksi. Biojätettä kertyy keittiössä tyhjennettäviä ämpärillisiä nopeasti, jolloin tulee sanotuksi miehelle tai itselle, kuinka Kostille pitäisi viedä sapuskaa. Kosti voi myös pöristä ja pöhistä reippaasti. Talvella Kosti voi pahimmillaan jäätyä.

Kosti on meillä siis ahkerassa käytössä oleva nimi. Ja se tosissaan tuntuu oikealta nimeltä eikä ole vain lyhentynyt muoto komposti-sanasta. Toisinaan Kostia puhutellaan koko nimellään, joka on tietenkin Kosti Komposti. Nimi oli muuten luontevasti mallina, kun silppurimme sai nimensä. Se jää nähtäväksi, tuleeko Simosta myös käyttönimi. Silppuria kun ei kovin usein edes tarvita.

Silppurin iloisena ja uutena omistajana kerroin Facebook-kavereilleni laitteen nimestä. Samalla mainitsin, että kompostimme nimi on Kosti. Aiheesta sukeutui pieni keskustelu, jolloin kysyttiin myös, mikä on moottorisahamme nimi ja ehdotettiin sille nimeksi Morttia. Tämän nimen sai mieheni, moottorisahan käyttäjä, sitten hyväksyä. Minulle se laite on siinä määrin etäinen, että nimeämiseen ei ole edellytyksiä.

Monella on oma (lempi)nimi autolleen, pyörälleen tai esimerkiksi tietokoneelleen. Kun eloton laite saa yksilöivän nimen, on kyseessä useimmiten läheinen ja jollakin tavoin jopa inhmillistävä suhde. Moottorisaha ei meillä tällanen vempain ole. Ei siis taida Mortista tulla puhetta.

Simo silppurin nimenä on muuten siksikin hauska, että voi sanoa Simon ahmivan ja rouskivan risuja ihan simona. Pitikin tarkistaa slangisanakirjasta, milloin simona on tullut käyttöön. Näemmä 1990-luvulla. Sanakirjan mukaan merkitys on 'paljon'. Mielestäni siihen liittyy vielä sellainen innokkuuden vivahde.