Snagarilla

Ei ole tapana käydä snagarilla. Tai snägärillä, joka tosin tuntuu slangisanana vieraammalta kuin aallinen kaverinsa.

Taitaa olla aika monta vuotta siitä, kun nakkikioskien tuhteja herkkuja olen maistanut. Päällimmäisenä syynä on varmaankin se, että on baareissa riekkuminen melkein unohtunut. Kotiin palatessahan kunnon yöpala maistuisi. Ja kun vielä olen kasvissyöjä, ei nakkikioskien valikoima paljoa tarjoa. Kasvishampurilaisen tosin varmaan saisi.

Aloin nyt kuitenkin kiinnostua snägäreistä. Niiden nykyisestä elinvoimasta, paikallisista leimoista ja tietenkin nimistä. Miten näitä kioskeja eri paikkakunnilla kutsutaan, ja millaisia herkkuja missäkin on tarjolla?

Lihapiirakkaa ja makkara-perunoita ja erilaisia hampurilaisia saanee kioskista kuin kioskista. Paikallisia herkkuja ovat lappenrantalaiset vety ja atomi ja savonlinnalainen lörtsy. Sitten on hämeenlinnalainen hotsi, joka ei valtakunnallisesti taida olla yhtä tunnettu kuin vaikkapa vety ja atomi. Porilainen on nimensä mukaisesti Porista (vai mitä?), mutta koko maahan levinnyt. Riihimäellä on kuulemma riihimäkeläinen. Entäs muissa kaupungeissa? Onko omia paikallisia grilliherkkuja, ja miten ne on nimetty?

Sitten on se mystinen Möttönen. Mistähän nimi siis tulee? Ja näyttää olevan useimmiten Möttönen, vaikka toisinaan myös möttönen.

Osa grilliherkuista ja samalla niiden nimistä on matkustanut kioskeilta kauppoihin. Ainakin lörtsyjä löytää kauppojen kylmäaltaista, suolaisia ja makeita.

Minkä nimisiä ja makuisia grilliherkkuja teidän lähisnagarilta saa?