Pellolle asumaan

Espoossa on asuinalue nimeltä Suurpelto, ruotsiksi Storåkern. Nimi pohjautuu vanhaan perinnäiseen paikannimeen.

Osa kaupunginvaltuutetuista halusi muuttaa nimen. Suurpelto kun olisi nimenä epäonnistunut eikä vastaisi alueen imagoa. Kuka nyt pellolla haluaisi asua, kysyttiin. Tilalle ehdotettiin nimeä Kuninkaanniitty - Kungsängen.

Kaupunginhallitus ei ehdotukseen myöntynyt. Nimi säilyy Suurpeltona. Hyvä näin. Olemassa olevia ja vakiintuneita nimiä ei pidä lähteä kepeästi muuttamaan. Muutoksesta aiheutuu hankaluuksia, rahaakin kuluisi.

Oikeastaan on aika lystikästä, että peltoa pidetään näin ikävänä sanana. Palataanpa ajassa taaksepäin. Maaseudullamme alettiin 1800-luvun loppupuolella viljellä heinää pelloissa. Aiemmin oli eläinrehu hankittu luonnonniityiltä, mutta niittyjen heinäntuotanto oli kuitenkin huonoa. Heinänviljely pelloissa toi parannuksen, ja koko maatalous pääsi kehittymään. Monet niityt raivattiin pelloiksi. Myös moni niitty-nimi vaihtui pelloksi.

Reilu sata vuotta sitten pelto taisi olla kovempi sana kuin niitty. Vaan muuttuvat nuo sanojen merkitykset ja mielteet, kuten hyvin tiedetään.