
Terhi Ainiala tutkii ja tarkkailee nimiä ja niiden käyttöä. Hän asuu
Helsingissä ja toimii suomen kielen yliopistonlehtorina Helsingin
yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt Kotuksessa.

Terhi Ainiala
Kävin viime viikolla Sveitsin Bernissä keskustelemassa paikannimistä. Paikallisen yliopiston italian ja saksan kielten laitosten järjestämään seminaariin oli kutsuttu lisäkseni muitakin ulkomaan eläviä.
Pidin oman esitelmäni englanniksi. Se oli tilaisuuden ainoa englanniksi pälpätetty puhe. Muut esitelmät olivat saksaksi, italiaksi ja ranskaksi. Saksaa ymmärrän, mutta eivät italian- ja ranskankieliset jututkaan ihan ohi menneet. Powerpointit kun oli useimmiten väännetty englanniksi.
Englanninkielisten diojen avulla esitelmien pääsanoma selvisi. Yleensä se muuten riittääkin. Konferenssiesitelmissä on monesti liikaa tavaraa, mutta kuka sitä kaikkea ehtii omaksumaan. Ja tarvitseeko edes?
Seminaari opetti, että rinnakkaiskielisyys toimii. Eikä englannin tarvitse olla se ainoa valinta.
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele
Blogia päivitetty 17.6.2013


Toisin on Suomessa.
Täällä tapetaan innostus naapurimaan kieleen tuputtamalla valtiojohtoisesti ihmisille identiteettiä jota he eivät omakseen tunne.