Miten kuvata vaikuttavan tekstin vaikuttavuutta?

Jokin aika sitten luin Susanna Alakosken Sikalat. Se on lapsen ja kasvavan nuoren näkökulmasta kerrottu hirvittävä tarina Ruotsiin muuttaneesta suomalaisperheestä, jonka vanhemmat vajoavat alkoholismin suohon ja myötämyrkyttävät läheisiään. Järkyttävyyttä mutta myös toivon sävyjä kuvataan häikäisevän kauniilla kielellä. Hirveyksiä ristiriitaisen kauniissa kääreissä, joiden alta elämä paljastuu paljon enemmäksi kuin osiensa summaksi.

 

Kaunokirjailijalla on oikeus sekoittaa lukija sanoillaan, luoda maailmoja, joihin lukija eksyy eikä aina muista, missä liikkuu. Alakosken teksti on täynnä asiaa, mutta sanojen välit luovat aina vain uusia aukkoja, uusia yhteyksiä jonnekin, mitä lukija ei voi ennustaa. Lukukokemuksessani sanat taistelivat keskenään, tulivat minuun eivätkä jättäneet rauhaan. Asia alkoi elää minussa.

 

Hieno kaunokirjallinen teksti paljastaa toisaalta jotakin sellaista, mitä haluamme nähdä, toisaalta sellaista, mitä emme halua nähdä, mutta myös sellaista mitä emme ole osanneet kuvitellakaan. Se koskettaa, pakottaa tuntemaan ja ajattelemaan. Jokainen sana kerrallaan soi. Yhdessä sanoilla on vielä oma sointi. Vain sanat näkyvät. Ne avaavat rivien välit. Mitä taidokkaampi sanojen sommitelma, sitä enemmän aukkoja rivien välissä. Hieno teksti antaa lukijalle tilaa. Mitä enemmän tilaa, sitä vangitsevampi teksti.

 

Kukin lukija täyttää rivien välit omin eväin. Ehkä ei olekaan kummallista, että yhden mielestä hieno teksti on toisesta käsittämätön. Joskus ei itsekään ole aiheelle avoin. Toisella lukukerralla aiemmin pökerryttänyt teksti voikin olla tyhjä. Sanat ovat sanoja.

 

On tietysti muitakin huikeita tekstejä kuin kaunokirjalliset. Esimerkiksi uutisraportti voi olla todella vaikuttava teksti, joka avartaa maailmankuvaamme ja ymmärrystä elämästä. Esimerkkinä tulevat mieleen vaikkapa monet Ylen ulkomaantoimittajien raportit tapahtumista, jotka kerrotaan yksittäisen ihmisen tai perheen tarinan kautta. Raportit ovat yleensä vaikuttavan hienoja tekstejä, joissa sanat pysyvät paikoillaan, järjestyksessä. Esitystyyli on ehkä vähän kuivakas, mutta aina myös lämpimän inhimillinen. Raportoija kielineen jättäytyy taka-alalle. Asia kyllä voi viiltää, tunkea uniin asti.

 

Olipa teksti lajiltaan mikä hyvänsä, on siis joskus vaikea puhua sen aiheuttamasta vaikutuksesta: mihin teho perustuu? Kielen ja tekstin rakenteen piirteitä kuvaamalla raaputellaan usein vain pintaa. Silti joissakin yhteyksissä täytyisi kyetä jopa antamaan teksteille hyvyyspisteitä, asettamaan niitä paremmuusjärjestykseen. Vaikka suuntaa antavat arviointikriteerit olisivat olemassa, voi silti olla hankalaa luonnehtia varsinkin vaikuttavan tekstin aiheuttamaa vaikutusta lukijassa. Mitä hienompi teksti, sitä vaikeampi kuvata, mihin se minussa kosketti, mitä liikutti - ja miksi.