Muotisanat tulevat ja menevät

Sanasto elää ajassa: uusia syntyy ja vanhoja häviää käytöstä, aivan niin kuin yksi blogikommentoija totesi. Kouluajoilta muistan varoitetun tällaisista muotisanoista, joita ei sopinut hyvässä ainekirjoitustekstissä käyttää: esimerkiksi merkeissä ja puitteissa olivat paheksuttavaa paperityyliä, jota varsinkin päivälehdet levittivät! Punakynä viuhui, mikäli kirjoittaja oli käyttänyt sellaisia ilmaisuja kuin laajassa mittakaavassa tai suuruusluokkaa. Paperisia muotiverbejä olivat muun muassa muodostua ja tavata ( esimerkiksi Suomessa tavataan paljon koivuja); aivan kauheaa oli, jos jokin asia näytteli suurta roolia.

Anno dazumal, kuten kouluaikojen ihastus tapasi sanoa, muotisanoihin tartuttiin, vaikka niistä varoitettiin. Omaperäinen sanankäyttö saattoi toki olla päälle liimattua ja teennäistäkin, mutta levitessään sanoista tuli paitsi trendikkäitä, myös yksilöllistä ääntä vahvistavia tekijöitä. Kaupunkilaisvieras toi mukanaan meille maalaisteineille hämmentävän niinkuttelun, joka sittemmin ärsytti varsinkin television katsojia. Radioilmaisuhan pysyi kauemmin yleiskielisenä kuin televisiopuhe, jossa suorat lähetykset toivat puhetyylin suoraan iholle.

Nykyään on muotia puhua matkasta, kaikkialla. Tanssikilpailujen kokemukset ovat matkoja , samoin kokkiohjelmien yhteinen tekeminen on kuulemma matka. Mitä merkillisimmät asiat ovat nyt tarinoita: Nokialla toki voikin olla tarina, jos katsotaan taaksepäin. Mutta voiko tarinalla suunnata myös tulevaisuuteen ja kysyä, millaisen tarinan EU rakentaa vuonna 2030. Ehkä selkeämpää olisi sittenkin kysyä, miltä EU:n tarina näyttää vuonna 2030…

Taivutusmuodot ja päätteetkin saattavat olla trendikkäitä. Muistan, miten alettiin ostaa punaviintä ja mennä oluselle. Mies taas usein suuntaiksi takaisin kapakkaan. Luovaa kielellä leikkimistä kaikki.

Kieli herättää aina tunteita, siksipä muotisanatkin sekä ärsyttävät, huvittavat että kyllästyttävät.

Onneksi niitä syntyy koko ajan uusia.