
Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

Kaija Parko
Media on täynnä Talvivaaraa. Kaunis ja perin suomalaiselta kuulostava paikannimi ei enää tarkoita vain sotkamolaista kaivosaluetta, vaan Talvivaara on laajentunut merkitsemään ennen kaikkea suurta ympäristötuhoa: kaikkea sitä, mitä Talvivaarassa on tehty tai jätetty tekemättä. Erisnimi on siis saamassa tavallaan yleisnimen luonteen. Semantikot saattaisivat pitää ´talvivaaraa´ jopa ympäristökatastrofin ikonina.
Samanlaisia ikonisia piirteitä on muissakin paikannimissä: Fukushima ja Kauhajoki tuovat oman aikamme ihmisille yhtä pelottavia ajatuksia kuin aikanaan Hiroshima tai Summa. Molemmat esimerkit kertovat myös siitä, että kun onnettomuus tai katastrofi on kyllin suuri, se saavuttaa globaalin ikonin mittasuhteet. Joskus myös jotkut henkilönnimet toimivat samoin: Marilyn ei ole vain Marilyn Monroe eikä Diana kuka tahansa – nimiin liittyy merkityksiä, jotka ovat kulttuurisesti kiteytyneitä ja yleisesti hyväksyttyjä. Mielenkiintoista on, että niin Marilyniin kuin Dianaan liittyy tragedia. Estoniakaan ei koskaan enää ole vain laivan nimi.
Huonot uutiset leviävät helpommin kuin hyvät. Silti ihmetyttää, eikö kulttuurissamme ole lainkaan ikonisia nimiä, joiden merkityksessä olisi mukana positiivinen konnotaatio. Mannerheim on toki ikoninen nimi, mutta sen ikonisuuteen eivät kaikki liitä positiivisia mielleyhtymiä. Stalingrad on venäläisille vahva positiivinen ikoni, toisen maailmansodan ´waterloo´. Ikonisen nimet näyttävätkin olevan sekä sukupolvi- että kansallisuussidonnaisia.
Mahtavatkohan Children of Bodom –yhtyeen ihailijat tuntea Bodom –nimeen liittyvät sukupolvikonnotaatiot?
Keksisikö joku onnellisuusikoneja?
Blogia päivitetty 17.6.2013

