
Kaija Parko on FK (Turun yliopistosta vuosia sitten), äidinkielen lehtori, ilmaisutaidon opettaja ja oppikirjan tekijä. Töissä Forssan yhteislyseossa, joka on maamme vanhin maaseutuoppikoulu. Asuu Somerolla kesät, talvet harrastamatta mitään.

Kaija Parko
Uteliaisuus ajoi tarttumaan nuorille vanhemmille tarkoitettuun lehteen. Olipahan matka, kuten nykyisin tavataan sanoa: jutuissa vilahteli tuhkatiheään mummolle tuntemattomia käsitteitä, joiden merkityksen avaamisessa piti turvautua googlettamiseen.
Aika helposti voi ymmärtää erovanhemman, mutta vaikeampaa onkin saada selvää siitä, mitä erovanhemmuusaktivisti oikein tekee. Erään artikkelin mukaan ilmeisesti kirjoittaa aktiivisesti blogeja ja osallistuu keskusteluun eronneiden vanhempien asemasta. Nettiaktivismia siis.
Erovanhempien lisäksi lehdessä puhutaan kiintymysvanhemmista. Mummo äimistyy: Mikä tekee vanhemmista erityisiä kiintymysvanhempia? Hämärä selonteko siitä, että vanhemmat ja lapset ovat erillisiä yksilöitä ja että tällainen kasvatusasenne liittyy jotenkin ihmisyyteen, kuulostaa heprealta. Se kuitenkin on varmaa, että mistään ihan tavallisesta normiperheestä ei nyt puhuta.
Vanhemmuuden kirjo todella näyttäytyy sanoissa. Etä- ja lähivanhempi, vuoroasuminen, totaaliyksinhuoltaja, ydinperhe tai uusperhe ovat läpinäkyviä ja yleiseen kielenkäyttöön jo kauan asettuneita käsitteitä. Myöskään sateenkaariperheet tai apilaperheet eivät enää ole tuntemattomia. Vanhahtavilta kuulostavat kuvaukset pien- ja suurperheistä harvoin kertovat koko totuutta perhemallista.
Mummon kategoria vanhemmuuden saralla taitaa olla vaistovanhemmuus – jos se nyt tarkoittaa sitä, mitä sen luulisi tarkoittavan.
Merkityksethän syntyvät aina yhteisössä ja ovat likiarvoja. Sinne päin.
Blogia päivitetty 17.6.2013

