Läheltä liippaa

Postilaatikosta löytyi Salon Seudun Sanomat. Nokian uutisten lyömänä tutkin lehteä  ( 18.6.2012)   sillä silmällä: Miten paikkakunnalla kirjoitetaan asiasta, joka vaikuttaa monen kaupunkilaisen elämään?

Pääkirjoitus ei asiaa käsittele lainkaan; Kreikan vaalit ajavat viimeviikkoisen uutisen ohi. Etusivun pääotsikko sen sijaan kertoo isoin kirjaimin, että Salon työpaikkaomavaraisuus on romahtanut. Työpaikkaomavaraisuus? Lukijalle tuntematon käsite muuttuu yhä vaikeammin ymmärrettäväksi, kun ingressi ”selventää”: Työpaikkaomavaraisuus on pudonnut alle sadan prosentin ensi kerran sitten 90-luvun ja työpaikkojen muutos on raju… Alkaa valjeta!  Työpaikat ovat mitä ilmeisimmin vähentyneet!  Sisäsivun uutinen varmentaa: Kaupungissa on pitkästä aikaa vähemmän työpaikkoja kuin työssäkäyviä ihmisiä.

Purevasti paikallista   –osio luo uskoa tulevaisuuteen haastattelemalla paria paikallista elektroniikka-alan yrittäjää: Osaavia työntekijöitä nokialaisista saadaan pienellä koulutuksella. Varovaisesti muistutetaan, että persoona aina ratkaisee työnhaussa. Otsikointi täsmentää: Rekrytointilupaukset ovat tässä vaiheessa vaisuja. Facebook -ryhmäkin pääsee ääneen: muutos on kuulemma mahdollisuus. Lehti käy myös ammattiliiton tiskillä, jossa ei paljoa puhuta.

Kesälehden tyyliinkö kuuluu ”keventäminen”? Puoli sivua kaupunginvaltuuston kokouksen puheenvuoroja kuvien kera on otsikoitu lukijan mielestä epäonnistuneesti: Nokian hirmu-uutinen syvensi Salon päättäjien otsaryppyjä. Keskustelun kulkua Nokian kerrottiin värittäneen.

Epäilemättä.

Kaisa Häkkisen kolumnikin päättyi Nokiaan. Nimien mielikuvia käsittelevä teksti pohdiskeli, millaisen mielikuvan nimi Nokia suomen kieleen jättää.

Jännittävä ajatus.