Lukemisen vaikeus

Kaikki tietävät, että kauneus on katsojan silmässä  tai  että makuasioista ei voi kiistellä. Molemmissa uskomuksissa on kyse merkityksistä: jonkin asian kauniiksi kokeminen lienee universaalia, mutta kohteet vaihtelevat; samoin on makujen laita: hyvä ja huono määrittyvät sekä yksilöllisen oppimisen että kulttuuristen konventioiden myötä.

Jouduin pohtimaan kielen merkityksien syntymistä ja välittymistä keskustellessani vanhan ystäväni kanssa  nuoruusvuosien lukukokemuksista. Olimme molemmat vannoutuneita El Coyote –sarjojen lukijoita. Sarjakirjojen  (jollaisia ei enää taida ollakaan) sankarina seikkaili jalo aatelismies herra de Echaque, joka naamioituneena El Coyotena kylvi pelkoa vihollistensa parissa. Yöllisten taisteluiden jälkeen hän palasi aina takaisin vaimonsa, ihastuttavan Guadalupen luokse, joka ainoana tunsi miehensä kaksoisroolin. 

Hämmästykseni oli suuri, kun lapsuudenystävä kertoi arvostavansa El Coyoten historiallista miljöötä ja saaneensa kirjoista tietää paljon ajasta, jolloin Kalifornia oli juuri menettänyt lyhyeksi jääneen itsenäisyytensä Yhdysvalloille ja jolloin kalifornialaiset joutuivat taistelemaan niin jenkkejä kuin meksikolaisia gringoja vastaan. Minä lukijana en ollut tällaisia asioita lainkaan lukenut. Olin kiinnostunut don Cesarin ja Guadalupen rakkaustarinasta! Toisin sanoen: tarinan merkitys oli lukijan mielessä, ei tekstissä sinänsä.

Kirjallisuudentutkijoille tällainen reseptioasetelma on aivan selvä. Tietysti merkityksen muodostuminen ja lukeminen on aina tulkintaa. Opettajana minäkin olen aina selvittänyt, että lukea voi monella tavalla ja perusteltuja tulkintoja on monia. Silti myönnän hämmentyneeni havainnosta, että merkityksen syntyminen voi olla esimerkin kaltaisesti näin rankkaa valintaa. Lukija siis kerta kaikkiaan valitsee sen, mitä hän tekstistä lukee; tavallaan hän siis päättää,  millaisen merkityksen tekstistä muodostaa.

Onko  aamun lehden lukeminenkin samanlaisten valintojen tekoa? Jokainen lukee niin kuin huvittaa – ja muodostaa sellaisen merkityksen, mikä kulloinkin tuntuu itselle sopivalta.  Onko niin, että kaikki lukeminen on luonteeltaan ”ideologista” ja merkitykset kaikkialle liikkuvia?  Kun mieli muuttuu, tulkinta muuttuu! Pelottavaa…

P.S. Lukiko ministeri Stubb Timo Harakan kirjoittamaa arvostelua Björn Wahlroosin kirjasta  ( H.S. 18.4.2012) ”ideologisesti” syyttäessään Harakan lukeneen Wahlroosia ”ideologisesti” .