Aika pyöritystä!

Aika pyöritystä!

”Arjen pyöritys on taas alkanut”, valittavat lapsiperheiden äidit ja isätkin tietysti.   Pyöritys?  Ilmaisu paljastaa nykyihmisen suhteen arkeen: arki on jotain sellaista, jota me emme hallitse. Jos kyseessä olisi pyörittäminen, tekijöillä itsellään olisi hiukan suurempi voima ja valta; he päättäisivät, mihin suuntaan arki menee. Mutta kun kyse on pyörityksestä, koko perhe heiluu sinne tänne, vailla omaa tahtoa. Arjen tuntemattomat vallat ottavat meidät kaikki mukaan.  Kuulostaa kamalalta.

Toisaalta puhutaan arjen pienistä iloista. Voisivatko ne olla samoja, jotka meitä pyörittävät?  Ruuanlaittoa,  siivoamista ja pyykinpesua – ihan tavallisia arkiaskareita? Tuskinpa sentään; enemmän iloa tuottanevat kokkaaminen, pikastailaus ja vaatehuolto.

Mikään ei voisi olla tylsempi seuralainen kuin arkipäiväinen ihminen: tavallinen ja tervejärkinen, pahimmillaan tavis ja  perussetti. Semmoisen kanssa arki on taatusti harmaa.  Joskus on pakko päästä irti arjesta, kaupungille pyörimään. Silloin annetaan mennä, liikutaan vapaasti ja päämäärättömästi, arkihuolet eivät paina. Kaikki  tapahtuu kuin itsestään, tahtotilaa ei paljoa tarvita.

Onneksi nykyihmisen arkea helpottamaan on kehitetty monenlaisia kojeita ja laitteita. Harmi vain, että niiden käyttäminen taitaa olla juuri sitä arjen pyöritystä. Oravanpyörä on valmis ja arki ahdistaa.

Olen viime aikoina alkanut oikein kuunnella, miten ihmiset puhuvat elämästään ja itsestään. Arkipäivän diskurssiksi luonnollistuneet ilmaukset kertovat karua kieltä siitä, miten raskaana eläminen ja oleminen koetaan: arki painaa päälle ja arjen harmaisiin on lomien jälkeen pukeuduttava, oli kyseessä sitten Hugo Boss –asu  tai haalari. Parisuhteenkin kuulemma turmelee arjen astuminen kuvioihin. Onpa vaikeaa.

Olisiko kielestä apua? Voisiko kielteisen kääntää myönteiseksi? Pyörät pyörivät, kun arki alkaa.  Arjen rutiinit tuovat turvaa.  Aina voi katkaista arjen ja alkaa pyöriä ihan omaan tahtiin. Voi pukea karjalaisen äitini tapaan päälleen ”ark´pyhäpäiväsen” leningin ja nauttia hyvää arkiruokaa.

Arjen sankareitahan me kaikki lopulta olemme.