Ranya Paasonen asuu Helsingissä, kirjoittaa, opettaa luovaa kirjoittamista ja on yksivuotiaan Oonan äiti. Hän on julkaissut yhden romaanin (Auringon asema, Otava 2002).
Ranya Paasonen asuu Helsingissä, kirjoittaa, opettaa luovaa kirjoittamista ja on yksivuotiaan Oonan äiti. Hän on julkaissut yhden romaanin (Auringon asema, Otava 2002).
Ranya Paasonen
9.10.2010 15.10
9.10.
Minusta on joskus hauska miettiä itsekseni, esimerkiksi Stockan kosmetiikkaosastolla, mitä jotkut englanninkieliset tuotemerkit olisivat suomeksi käännettyinä. Mitä jos Guccin Envy -hajuvettä myytäisiin Suomessa nimellä Kateus tai Calvin Kleinin Obsession olisikin Pakkomielle? En voi olla ajattelematta, että mainosväelle olisi haasteellista liittää yleellisen ja aistillisen elämän mielikuvia tuotteeseen nimeltä Englantilainen nahka (English Leather).
Mutta hetkinen. Kuulostavatko nuo vierasperäiset nimet suomalaisen korvissa hienoilta vain siksi, että ne ovat eksoottisia? En usko, sillä ilmeisesti ne kuitenkin kuulostavat hienoilta myös englantilaisissa ja amerikkalaisissa korvissa, tuskinpa niitä muuten käytettäisiin huolellisesti brändättyjen luksustuotteiden niminä. Miksi sitten Kateus ja Pakkomielle eivät synnytä yhtä "hienoa" vaikutelmaa? Eikö noiden sanojen merkitys suurin piirtein vastaa toisiaan?
Mieleen tulee myös televisiossa pyörinyt mainos, jossa luvataan, että kyseisen tuotteen käyttäjä voi tuntea olevansa "lash millionaire". Kuulostaa hienolta. Mutta miltä kuulostaisi "ripsimiljonääri"?
Tuntuu siltä, että tässä ollaan kääntämisen ongelman ytimessä. Mahdollisimman kirjaimellisesti valittu suomenkielinen vastine tuhoaa alkukielisen ilmauksen koko kulttuurisen merkityksen. Ripsimiljonääristä ei saa millään tehtyä lash millionairea, enkä oikein osaa kuvitella Eva Longorian esittävän sellaista.
Entä mitä jos Suomen ilmavoimilla olisi helikopteri nimeltä Mahtiori? Amerikkalaisilla kun on kuljetushelikopteri nimeltä Super Stallion.
Ehkäpä suomalaisissa firmoissa on viime vuosikymmeninä ruvettu ajattelemaan, että epämääräiset vieraskieliseltä kalskahtavat nimet ovat suomenkielisiä hohdokkaampia. Ovathan kaikenlaiset Meritat, Destiat ja Itellat syrjäyttäneet valtavan määrän perinteisiä suomenkielisiä yritysnimiä. Minusta se on vähän harmi, koska kyllähän Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen yhdyspankki kuulostavat komeilta, vaikka ne tuovatkin mieleen Kekkosen silmälasit.
Jos näitä ajatuksia kehittelisi pidemmälle, olisi kiinnostavaa ajatella, mitä tällaiset havainnot kertovat suomen kielen ja indoeurooppalaisten kielten eroista. Miksi varsinkin englannin kieli tuntuu sopivan hohdokkaiden mielikuvien synnyttämiseen niin paljon suomea paremmin?
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa | Keskustele
Blogia päivitetty 11.5.2011
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä. Toivomme, että keskusteluissa ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Keskittykäämme asiaan: kieleen ja sen moninaisuuteen
Keskustelijoiden lähettämät puheenvuorot pyritään julkaisemaan lähettämistä seuraavana arkipäivänä (ei yleensä lauantaina eikä sunnuntaina). Blogin
toimituskunta pidättää itsellään oikeuden julkaista tai jättää julkaisematta puheenvuoroja.
Palaute
Ehdota aihetta
Minusta tänä Itellojen aikakautena voisi olla jopa eksoottista palata käyttämään noita Kekkosen silmälaiselta kuulostavia nimiä. Voisin hyvinkin kuvitella suhauttavani korvan taa ripauksen Pakkomiellettä. Kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan? Lumene?
Laulut poikkeavat toki nimistä paljon siinä, että ne ovat laajoja tekstejä, jotka muodostavat ilmauskokonaisuuden melodian ja rytmin kanssa. Joskus tuntuu, että kielikin on niissä ensisijaisesti äänteiden musiikkia (melodiaa, rytmiä, loppusointuja jne.), ei niinkään (ainakaan samassa määrin) perinteisellä tavalla merkitystä kantava viesti.
Parempi esimerkki olisi ollut vaikka Poison. Monikin taitaa haluta haista myrkyltä.
Englanninkieli on maailmankieli toisin kuin suomi. Niinpä me suomalaiset olemme tottuneet siihen, ettemme pärjää omalla kielellämme maamme rajojen ulkopuolella. Tämän vuoksi olemme tottuneet opiskelemaan vieraita kieliä, toisin kuin englanninkieliset. Englanninkieliset ihmiset eivät välttämättä pitäisi suomenkielistä kosmetiikkatuotteen nimeä hohdokkaana, koska eivät ymmärtäisi sitä. Meille suomalaisille englanninkieliset tuotteen nimet ovat eksoottisia, mutta ymmärrämme ne kuitenkin. Ehkä tämäkin liittyy niiden suosioon.
Tuotteiden osalta voisi olla, että kun kyse on brändistä, jota markkinoidaan jo tietyllä nimellä, on se helpompi tehdä tunnetuksi kaikkialla samalla kampanjalla. Mainokset tuotetaan englanniksi, ja niiden kääntäminen ei olisi etu tuotteen markkinoinnille. Ehkä hieman kärjistetty esimerkki voisi olla Suomen Iittala, Arabia tai Marimekko. Eihän näitäkään käännetä englanniksi, koska ne ovat brändejä, jotka vetoavat omalla nimellään myös ulkomailla.
Firmojen nimien muutokset voisin ajatella johtuvan kansainvälistymisestä. Ulkomaalaisten suuhun ei sovi suomenkieliset nimet vaan yrityksen nimen pitää olla kaikille helppo muistaa ja lausua. Yritysten nimet muuttuvat omistajien mukaan. Esimerkkinä tästä vanha Enso-Gutzeit, myöhemmin Enso Oyj ja edelleen StoraEnso.
Onko kukaan samaa mieltä kanssani? Olisi mukava lukea lisää mielipiteitä aiheesta!