Kieli asuu suussa

Muuan toimittaja puheli tänä aamuna radiossa isästään. Hän kehui tätä erinomaiseksi puhujaksi mutta totesi, että tällä on ongelmia äidinkielessä.

Aivot jäivät raksuttamaan aamupöpperössä tyhjää. Miten jonkun äidinkieli voi olla samaan aikaan sekä hyvä että huono? Vai onko toimittajan isä hyvä puhumaan jollakin muulla kielellä?

Pian sitten valkeni, ettei kyse ollutkaan isän äidinkielestä vaan siitä, mitä opetetaan äidinkielen tunnilla: kirjoitetusta yleiskielestä. Isä oli hyvä suustaan, mutta kirjoittaminen ei sujunut.

Toimittajan sanavalinta oli siinä mielessä omituinen, ettei kirjoitettu yleiskieli ole kenenkään äidinkieli. Äidinkieli on se puhuttu kieli, joka opitaan vähitellen (alussa usein juuri äidiltä) samalla, kun syödään, kitistään ja leikitään palikoilla. Äidinkieltä käytetään vaivattomasti ja usein ihmeempiä ajattelematta: sanat vain tulevat jostakin ja tekevät tehtävänsä.

Yleiskieli on ensimmäinen koulussa opetettu vieras kieli. Se tuskin sujuu keneltäkään äidinkielen veroisesti.