Sämpylä ja ihmisen minä

Kävin ennen töihin tuloa kahvilassa ostamassa välipalaa. Sämpylätiskissä oli juusto-, kinkku- ja fitness-sämpylöitä. Kysyin myyjältä, mitä fitnessiä niissä jälkimmäisissä oikein on. Vastaus kuului, että eipä oikein mitään. Niitä voisi kuulemma kutsua yhtä hyvin kinkku–juusto-sämpylöiksikin.

Sämpylän ristiminen ei ole kuitenkaan pikkujuttu. Kinkku–juusto-sämpylän voi tehdä kotona kuka tahansa. Se ei kuitenkaan ole sama kuin fitness-sämpylä. Moni fitness-sämpylän ostaja ei osta pelkästään sämpylää: hän ostaa myös mielikuvan reippaasta, terveestä ja liikunnallisesta itsestään. Siksikin monessa kaupassa, kahvilassa ja ravintolassa on aina tarjolla myös jokin niin sanottu terveysvaihtoehto.

Sämpylä voi olla arkiaamuna pieni mutta tärkeä palanen väsyneen ihmispolon minäkuvan rakentamisessa. Tulenkin nykyisin usein miettineeksi, kuinkahan monen asian vuoksi sitä on taas tullut pankkikorttiaan ojenneltua vain siksi, että sopisi johonkin haluamaansa rooliin ja kävisi mielestään hyvästä ihmisestä.