Katos perkelettä!

Englantilaisen Keelen yliopiston tutkijat Richard Stephens, John Atkins ja Andrew Kingston ovat julkaisseet kiinnostavan tutkimuksen kiroilun yhteydestä kivunsietokykyyn (”Swearing as a response to pain” – Neuroreport 12/2009). Tutkimus avaa mielenkiintoisen näkökulman kirosanojen merkitykseen ja käyttöön.

Tutkijat pyysivät 64 koehenkilöä pitämään kättään kahdesti mahdollisimman pitkään jääveteen upotettuna. Ensimmäisellä kerralla nämä saivat tehtäväksi toistaa samaan aikaan valitsemaansa kirosanaa. Toisella kerralla koehenkilöiden tuli hokea jotakin tavallista sanaa.

Tutkimuksen mukaan tutkittavat jaksoivat pitää kättään kauemmin vedessä kirosanaa hokiessaan. Kiroileminen aktivoi myös koehenkilöiden oikean aivopuoliskon tunnekeskuksia, lisäsi sydämen lyöntitiheyttä ja vähensi koetun kivun määrää.

Tutkijat arvelevat, että emotionaalisesti latautuneen kirosanan käyttäminen aktivoisi kehossa akuutin stressivasteen eli taistele tai pakene -reaktion. Se lisää tilapäisesti elimistön suorituskykyä: sydän alkaa sykkiä nopeammin, hengitys tihenee, lihaksiin virtaa enemmän verta ja suoliston toiminta hidastuu. Tutkijat uskovat osoittaneensa yhden mahdollisen syyn siihen, miksi kiroilu on aikanaan syntynyt sekä säilynyt sitkeästi vastustajien ahkerista hävitysyrityksistä huolimatta.

Jotkut tuloksesta vaikuttuneet ovat jo tietysti intoutuneet ehdottelemaan reippaita uudistuksia tapakulttuuriin: Koska kiroilu kerran tuntuu olevan ihmiselle perustavanlaatuinen selviytymiskeino, se pitäisi vihdoinkin päästää moraalisesta pannasta. Lasten manailua ei saisi enää hyssytellä, ja työpaikoilla kajahtelevaan siunailuunkin pitäisi suhtautua paheksunnan sijaan rohkaisevasti.

Ehdotus saa kuvittelemaan kaikenlaisia hauskoja tilanteita omassa työyhteisössä. Tutkimustulosta voi kuitenkin käyttää tukemaan myös päinvastaista näkemystä. Lukuisat aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisen aivot muovautuvat jatkuvasti käytössä: mitä enemmän jotakin asiaa tekee, sitä luontaisemmaksi tuon asian tekeminen tulee myöhemmin. Tästä näkökulmasta yksilön, joka aktivoi toistuvasti aggressiivisia tunteitaan esimerkiksi kiroilemalla, voisi ajatella kehittyvän ajan myötä äkkipikaiseksi ihmiseksi, jonka on vaikea kohdata ongelmatilanteita maltillisesti.

Jos näin on asia, kyky pitää kättään tavallista kauemmin kylmässä vedessä koituu lopulta aika kalliiksi. Tai kuka nyt mistäkin pitää. Se, miten kiroilu vaikuttaa ihmisiin, kaipaa joka tapauksessa vielä paljon lisätutkimusta.