Sietämättömät ”noita” ja ”sun pitää”

Harri Kaunisto Savonlinnasta ehdotti, että Kotus-blogissa otetaan käsittelyyn noita ja sun pitää. Alla hänen mietteitään näistä aiheista.

*

En voi sietää sanaa noita. Noita olisi jo syytä poistaa suomen kielestä. Noidathat ovat, tai ainakin niiden pitäisi olla, satuolentoja.

Minä taistelen tuota karmeaa sanaa vastaan viimeiseen hengenvetoon. Antakaa jokin vastaava sana, jotta saadaan noita täältä Suomemme kauniista maasta vek! Tai antakaa ainakin toinen mielikuvasana sen tilalle (näitä, niitä, sellaisia, tämmöisiä, jonkinlaisia).

Taitaa olla tuo noita tavallisten sanojen sekaan naamioitu kiro- tai voimasana. Joillekin se kilahtaa, allekirjoittaneeseen ainakin.

*

Olen useasti miettinyt kerrontaa, jossa toiselle henkilölle puhuttaessa käytetään jatkuvasti muotoa sun pitää, vaikka siis puhutaan omasta kokemuksesta. Tässä hieman esimerkkiä siitä, miten kerronnan piti mennä: ”Tämän jälkeen käytin toisenlaista tekniikkaa, jossa jo huomasin saavani jotakin aikaan.” Näin se kuitenkin meni: ”Tämän jälkeen sun pitää käyttää toisenlaista tekniikkaa, jossa huomaat saavasi jotakin aikaan.”

Tämä kaveri hyppii suorastaan silmille, vaikka kyse on nyt kahden ihmisen välisestä keskustelusta, ei tekstistä. Se on loukkaavaa!

Siis jos tiedustelen joltakin jotakin asiaa tai muuten utelen, olenko jo silloin ylittänyt hänen oman reviirinsä, jolloin saan tavallaan vastaiskun tuollaisella pomottamisella?  Sille on jokin nimitys, tälle kerrontamuodolle, mutta kun vaikkapa tiedotusvälineissä tätä suht uutta tapaa käytetään, en voi olla ajattelematta sitä toista henkilöä, joka pomottelua joutuu kuulemaan. Tulee sääli. Mitään sinunkauppoja ei ole tehty, ja toinen hyökkää täyslaidallisella ja vielä toisten, vaikkapa radiokuuntelijoiden kuullen!

Minusta tuntuu että tämä sinä-tyyli on kotoisin Amerikan Yhdysvalloista. Onko enää mitään tehtävissä vai onko kielessämme tapahtunut evoluutio aivan normaalia?