Blogikiusaaminen

Sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta kiusaamisesta puhutaan entistä useammin, ja aihetta onkin. Ilmiö ei ole aivan vieras myöskään Kotus-blogin kirjoittaja- ja toimittajakunnalle, vaikka meidän foorumimme taitaa olla asiallisimmasta päästä, kiitos valistuneen ja hyväntahtoisen lukijakunnan.

Kotus-blogin toimituskunta joutui viime vuonna jättämään julkaisematta yli 50 kommenttia eli keskustelupuheenvuoroa. Suurin osa sadoista tarjotuista kommenteista toki hyväksyttiin, ja välillä keskustelu oli todella vauhdikasta. Bloggaajien kirjoittamia blogimerkintöjä julkaistiin laskujeni mukaan kaikkiaan yli 160.

Kun selailee hylättyjen puheenvuorojen kansiota, huomaa, että keskustelupuheenvuoroja lähettäneillä on hallussaan monenlaisia kiusaamisen konsteja. Useimmiten pyritään kiusaamaan ja mollaamaan sellaista blogimerkinnän kirjoittajaa, jonka toiminta tai ajattelutapa saatikka kirjoitustyyli eivät miellytä. Toisinaan puututaan kanssakommentoijien kommentteihin ja henkilöönkin.

Omasta puolestani voin sanoa, että suoran nimittelyn ja haukkumisenkin vielä jotenkuten kestää, kunhan sitä ei tule päntiönään – turha nyt ryhtyä nimittelemään kuitenkaan, ei niitä kommentteja julkaista. Mutta avointa haukkumistakin monella tavalla ikävämpi kiusaamisen muoto on mielestäni tietynlainen dissaaminen. Vähättely, väheksyminen, sivuuttaminen, ei-alkaminen; yläpuolelle asettuva paremmin tietäminen esimerkiksi siitä, millaisia kirjoituksia Kotus-blogissa saa olla, mikä on asiallista asiaa, jota blogissa voi käsitellä, ja ketkä blogiin oikein saavat kirjoittaa. Tämä kaikki tietysti ilkeän nimimerkin takaa.

Kommentoija saattaa esimerkiksi antaa pitkän asiallisen blogimerkinnän kirjoittaneelle bloggaajalle ”ystävällisen” neuvon: ”jos ei ole asiaa, voi olla hiljaa”. Tai hän saattaa muka aidosti ihmetellä, mikä on kirjoituksen tarkoitus tai sanoma. Tai hän saattaa hämmästellä, mitä tällainen kirjoitus tekee kieliasioita käsittelevässä blogissa. Toisinaan hän on kummastelevinaan, onko Kotuksen virallinen linja todellakin kirjoituksen mukainen. Tällöinhän kyse ei juuri voi olla muusta kuin tahallisesta väärin ymmärtämisestä. Tai siitä, että kommentoija ei halua ymmärtää blogigenren olemusta: Kotus-blogin ensisijainen tarkoitus ei ole levittää Kotuksen suosituksia eikä virallisia kannanottoja, vaan käydä keskustelua kielestä sen kaikessa rikkaudessa. Blogikirjoitteluun lajina kuuluu, että kirjoittajien henkilökohtainen ääni saa kuulua. Tämä tehdään täysin selväksi myös näiltä sivuilta luettavissa olevasta Kaikkea Kotus-blogista -tekstistä.

Onhan tässä kaikenlaista saanut kestää, tässä bloggaajan ja vastaavan blogitoimittajan uralla. Milloin blogitekstiä, omaa tai toisen, on pidetty lapsellisena väännelmänä, milloin poliittisten antipatioiden julistuksena, milloin kännisen höpinöinä, milloin norsunluutornieliitin pönötyksenä. Varmaan sitä on itsekin kirjoittajana ja moderoijana välillä epäonnistunut, kukapa meistä olisi virheetön.

No, onneksi suurin osa keskustelusta ja blogipalautteesta on ollut erittäin asiallista ja asioita eteenpäin vievää. Mielipiteitä on suuntaan ja toiseen, niin pitääkin. Tietokin leviää ja tietoisuus. Parhaimmillaan touhusta tulee jopa sellainen tuntu, että tässähän luodaan yhdessä jotain hyvää.

Kiitos! Ja eespäin!