
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Eduskunnassa kiivaillaan tiehankkeista ja väitetyistä miljardileikkauksista. Näyttää ja kuulostaa siltä, että muutamat kansanedustajat arvelevat ministeri Merja Kyllösen valehtelevan.
Tätä epäilystä ei kuitenkaan lausuta yksiselitteisesti ääneen, koska toista edustajaa ei saa eduskunnan täysistunnossa syyttää valehtelusta tai väittää valehtelijaksi. Tällainen ei kuulu ”parlamentaariseen puhetapaan”.
Valehtelemiseen viittaavat kiertoilmaukset eivät kuitenkaan ole kiellettyjä. Voidaan siis nojata hyvään parlamentaariseen puhetapaan ja paasata rinta rottingilla esimerkiksi muunnellusta totuudesta tai siitä, miten kollega käyttää totuutta säästeliäästi. Voidaan myös sanoa, että kaveri on totuuden kanssa vähän nirso.
Monenlaisia muitakin kiertoilmauksia lienee mahdollista
käyttää. Ehkäpä helpotamme tässä kansanedustajien taakkaa ja keksimme niitä
yhdessä lisää. Miten syyttää toista valehtelusta käyttämättä sellaisia sanoja kuin val(h)e, valehtelija ja valehdella?
LINKKEJÄ
Ylen uutinen tiehankekeskustelusta.
Puhemies Eero Heinäluoman blogikirjoitus.
Varapuhemies Anssi Joutsenlahden blogikirjoitus.
Eduskunnan johtavan tietoasiantuntijan Timo Turjan Vieraskynä-kirjoitus Helsingin Sanomissa.
Blogia päivitetty 18.6.2013

