
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Jatkuva verkossa samoilu, nettisivujen silmäily ja linkistä linkkiin hyppiminen muuttavat lukutapojamme, vaikeuttavat tekstien ymmärtämistä, tekevästä meistä kielellisesti entistä lahjattomampia – ja muutenkin tyhmempiä. Googlettaminen on kivaa, mutta maksamme hauskuudesta kalliin hinnan: menetämme kykymme lukea ja ajatella syvällisesti. Jatkuva netinkäyttö ja siihen liittyvä infoähky nimittäin vaikuttavat väistämättä aivoihimme ja siihen, miten suhtaudumme teksteihin ja kielenkäyttöön sekä tietoon.
Tällaisiin uhkakuviin törmää, kun seuraa keskustelua netin vaikutuksesta ihmisiin. Keskustelu on saanut vauhtia Nicholas Carrin kirjan The Shallows. What the Internet Is Doing to Our Brains ilmestyttyä (suomeksi Terra Cognitan kustantamana: Pinnalliset. Mitä Internet tekee aivoillemme?). En ole lukenut kirjaa, mutta täytynee tutustua. Sen sijaan olen lukenut joitakin kirjan kirvoittamia arvioita ja keskusteluja – netissä loikkimalla, kuinkas muutenkaan.
Käsitykseni mukaan kirjassa viitataan muun muassa kokeisiin, joissa selvitetään nettisivujen lukemisen tapoja. Kokeissa havaittiin nettilukijoiden lukevan vain kaksi tai kolme riviä tekstin alusta. Sitten he hyppäävät muutaman rivin ja lukevat puolesta välistä paria riviä ja sukeltavat lopuksi alaspäin. Jos seuraa netin lukijan silmänliikkeitä, huomaa, että ne muodostavat ikään kuin F-kirjaimen. Nopea nettisurffailu ilmeisesti vaikuttaa jo niin paljon tottumuksiimme, että ilmiö olisi havaittavissa aivojen magneettikuvauksella.
Tutultahan tuo tuntuu, tyhmemmiksi tullaan... Mutta asia tuskin on aivan yksiselitteinen. Joskus muinoin taitoa lukea silmäillen ja löytää siten etsimänsä pidettiin hyvänä asian. Ei sen ajateltu tuhoavan kykyämme ajatella ja toimia kielellisesti.
Ehkä onkin niin, että hallitsemme useanlaisia lukutapoja. Joihinkin teksteihin ja tarkoituksiin soveltuu parhaiten levoton vilkuilu ja linkkiloikkailu, toisiin taas rauhallinen alusta loppuun vaeltaminen.
*
Joitakin linkkejä (nämä on kuulemma syytä lisätä tekstin loppuun, jotta lineaarinen lukeminen ei häiriinny):
Blogia päivitetty 18.6.2013

