Ihan läppä kirja

Valopäiden veljeskunta on kuulemma ihan läppä kirja. Toisaalta Maisa-hiiren seikkailuja valottava kaksimetrinen läppäkirja ei kuulemma ole (enää) kovin läppä. Miksi siinä sitten on tuo läppä? ihmettelee hän, jolle läppä-sanan perinteisempi merkitys on vähän oudompi (esim. taskun läppä, sydämen läppä).

Ihan läppä kirja -ilmiö tunnetaan kieliopissa substantiivin adjektiivimaisena käyttönä. ”Sellaisia substantiiveja kuin nappi, nasta, kettu voidaan käyttää substantiivin määritteinä, jolloin ne eivät viittaa tarkoitteeseen vaan ilmaisevat lausekkeen tarkoittaman entiteetin ominaisuutta ja toimivat siis adjektiiveina. Tyypillisesti ne esiintyvät nominatiivisijaisen substantiivin määritteinä predikatiiviasemassa: Loistavaa, aivan nappi suoritus. Panttila on sen verran kettu mies, ettei häntä kovin helppo ole ohittaa. Foto olisi nasta juttu!” (Ks. VISK.)

Kun kuuntelee lasten puhetta, muotisana läppä tuntuu olevan ennen muuta adjektiivi. Läppä tarkoittaa vitsikästä ja hauskaa.

Substantiivinakin läppä viittaa useimmiten vitsiin: Se oli vaan läppä! Yleistymässä näkyy ja kuuluu olevan myös tällainen läpänheitto: Tein sen ihan läpällä.

Ehkä Maisa-kirjojen tekijöiden kannattaisi harkita, onko seuraava teos läppäkirja vai läppä kirja. Vai molempia: ihan läppä läppäkirja.