”Ei-sanaa ei uskalleta kirjoittaa”

Jukka Suvitie kertoo kiinnittäneensä huomiota ei-sanan katoamiseen kirjoitetusta kielestä. Olisi mukava kuulla, onko muilla samantapaisia havaintoja ja onko asiaa peräti jo tutkittukin. Tässä Suvitien ajatuksia:

Olen jo useamman vuoden kiinnittänyt melkein viikottain huomiota sanaan, joka jää kirjoitetussa tekstissä puuttumaan lauseesta: ei-sanaan. Kirjanpitolautakunnan yksi päätös sai nostamaan esille tuon ainakin minun korvaani pahasti särähtävän tavan ilmaista asia. Tässä suora lause KPL:n päätöksestä: Taseessa eikä liitetiedoissa ole

erikseen esitettynä vaihto-omaisuuden alanimikkeenä ennakkomaksuja.

En tiedä, mistä on tullut tuo tapa jättää ei-sana pois lauseesta, johon se aivan selvästi kuuluu. Eikä-sana ei sitä korvaa. Mutta voisin kyllä sanoa: ”Eikä eikä-sana sitä korvaa.”

Ymmärrän, että on kyse pienestä asiasta. Mutta voisiko tämä olla alkua jollekin isommalle muutokselle suomen kielessä? Olemalla sanomatta ei annamme kiltimmän, pehmeämmän ja diplomaattisemman kuvan itsestämme. Yritämmekö Suomessa päästä

kokonaan eroon ei-sanasta? Tuo voisi olla jo tutkimisen arvoinen asia.