Maineikas vai hyvä?

Radiossa puhuttiin yliopistojen maineesta. On nimittäin julkaistu lista, jossa esitellään maailman maineikkaimmat yliopistot. Helsingin yliopisto on nyt kuulemma pudonnut sadan maineikkaimman joukosta.

Mainejutun lopuksi toimittaja mainitsee jotain sellaista, että Helsingin yliopisto ei siis enää ole parhaiden yliopistojen joukossa. Sanat tuntuvat sekoittuvan samalla tavalla myös jutussa, joka on Ylen nettisivuilla.

Ensin puhutaan mainelistasta, joka on tehty haastattelujen perusteella. Sen jälkeen yliopiston kansleri pääsee ääneen. Hän korostaa, että yliopistoa kiinnostavat mainelistoja enemmän listaukset meriittien perusteella. Olennaista on siis, kuinka hyvin yliopisto suoriutuu tehtävistään ja millaisia ovat tieteelliset ansiot.

Maine varmaankin karttuu tieteellisen ja muun menestyksen myötä, mutta lopulta maine lienee kuitenkin eri asia kuin hyvyys. (Voihan olla pahamaineisiakin yliopistoja...)

Kanslerin selvistä sanoista huolimatta Ylen juttu päättyy puheeseen parhaudesta: ”Maailman parhaaksi yliopistoksi valittiin Harvardin yliopisto Yhdysvalloista.”

En ymmärrä, miksi maineikkuus halutaan väen väkisin vääntää hyvyydeksi. Miten niin maailman parhaaksi? Ja miten niin valittiin?

Onkohan kyse uutisen parantelusta. Kiva jos maine on hyvä, mutta vielä kiinnostavampaa on se, olemmeko parhaiden joukossa.