Sanasta lehteä

 
Kielestä keskustellaan kiivaasti siellä ja täällä, mutta vain harvoin  kieli kelpaa ison uutisen aiheeksi. Onko syy yksinkertaisesti se, että kielestä ei oikein osata puhua?

Tämä tuli mieleen sunnuntaina (4.3.2012), kun luin Helsingin Sanomien uutissivujen pääjuttua Poliitikot puhuvat Suomesta ja hallituksesta. Jutun alaotsikon mukaan HS selvitti, mitkä ovat puoluejohtajien puheiden suosikkisanat.

Jutussa on paljon kiinnostavaa tietoa. Sen mukaan esimerkiksi pääministeri Jyrki Katainen käyttää eduskuntapuheissaan useimmin sellaisia sanoja kuin Suomi, maa, tehdä, pitää ja hallitus.  Jutussa myös tulkitaan sitä, mitä sanoilla tehdään: esimerkiksi Mari Kiviniemestä sanotaan, että hänen puheensa kohteena on usein pääministeri.

Jutussa on kuitenkin myös kielijutuille tyypillisiä ongelmia, isojakin. En tältä istumalta usko, että mainitut sanat ovat niitä, joita puoluejohtajat käyttävät useimmin.

Arvelen, että suosituimmat sanat tässäkin yhteydessä ovat olla, ja, se, ei, joka, että, tämä ja niin edelleen. Jos halutaan tehdä jako sisältösanoihin ja kieliopillisiin sanoihin, näyttää siltä, että Hesarin selvityksessä otetaan huomioon vain sisältösanat.

En myöskään usko, että yksittäisten sanojen merkityksiä ja tehtäviä olisi mahdollista tulkita yksikoikoisesti. Esimerkiksi suosikkisanaa hallitus voi käyttää monella tavalla ja monessa tarkoituksessa: hallituksen on syytä; hallitus on kertonut, että; hallituksen esityksen mukaan; Kreikan hallitus; yhtiön hallitus ja niin edelleen.

Ongelmallista on myös puhe sanojen absoluuttisista määristä, sillä kaikki puheenjohtajat eivät puhu yhtä paljon. Osuvampaa olisi siis vertailla suhteellisia osuuksia (sana/puhujan käyttämien sanojen kokonaismäärä) ja miettiä myös sitä, millaisissa yhteyksissä mitäkin sanaa käytetään. Lisäksi kyse lienee oikeastaan saneiden eli puheissa esiintyvien sananmuotojen (ns. tekstisanojen) eikä sanojen laskemisesta.

Hesarin uutinen herättää siis ristiriitaisia tuntemuksia: Mainiota, että kieli tällä tavalla nostetaan politiikkauutisen keskiöön. Sen toivoisi olevan siellä useamminkin. Onnetonta, että puhe kielestä on, no, vähän sinnepäin.

Jutussa puhutaan selvityksestä. Hyvä niin, sillä tämäntapaisia asioita tarkastellaan usein myös tutkimuksissa. Erilaisia yleisyyslistoja tuotetaan erityisesti sillä kielentutkimuksen kentällä, jota kutsutaan korpuslingvistiikaksi.


***

Aiheesta lisää esimerkiksi täällä:

Luettelo sanomalehtien yleisimmistä sanoista

Laskelmia uudenvuodenpuheista

Yleisyyslistoja

Lingvististen korpusten esittelyä

Tekstien kvantitatiivisia piirteitä