”Kiitos, Matti!”

Jyrki Martikainen on kiinnittänyt huomiota kiittelyyn ja puhutteluun. Tässä hänen viestinsä:

Jokainen tietää, miten tungettelevalta ja jopa lapselliselta tuntuu, kun tuiki tuntematon puhelinmyyjä puhuttelee rempseästi nimeltä: ”Kuule, Jyrki, nyt minulla olisi sinulle ohittamaton tarjous." Vähemmän häiritsevää, mutta silti epäluontevaa nimeltä puhuttelua harrastetaan myös sähköposteissa.

Myös radion uutistenlukijat ovat äityneet kiittelemään meteorologia, kun hän on uutisten päätteeksi kertonut säätilasta: ”Kiitos, Matti.” Vastaavasti television uutistoimittajat kiittävät kirjeenvaihtajia ja kenttätoimittajia nimeltä, kun nämä ovat esittäneet suoran raporttinsa. Jo pelkkä kiittäminen tuntuu teennäiseltä ja tarpeettomalta, saati sitten nimeltä kiittäminen.

Ei tarvitse katsoa montakaan BBC:n tai CNN:n uutislähetystä, kun huomaa, mistä moinen epäsuomalainen maneeri lienee matkittu. Eihän kukaan kutsu lähimmäisiäänkään ihan turhan takia nimeltä, joten mitä tarkoitusta ”kiitos, Matti” -teatterin esittäminen oikein palvelee?

Ei ainakaan suomalaisen puhekulttuurin kirjoittamattomia sääntöjä. Uutis- ja muista lähetyksistä voidaan tehdä entistä tuttavallisempia ja vapaamuotoisempia muillakin keinoilla.