LUUKKU 17: Olettamuksia ja vonkamiehiä

Kielenkäyttöön sisältyy paljon olettamuksia. Esimerkiksi Joko tonttuja on näkynyt? -lausahdus  olettaa, että tonttuja on olemassa ja niitä voi nähdä.

Klassinen kielitieteessä käytetty esimerkkilause on Joko olet lakannut hakkaamasta vaimoasi? Siihen sisältyy olettamus eli presuppositio: se, jolta kysytään, on hakannut vaimoaan.

Asia tuli mieleeni, kun tein alustavaa joulusiivousta ja löysin yhdestä paperipinosta vihkosen Parisuhdevihkonen vekaraperheen vanhemmille (Väestöliitto, 2005). Vihkonen – kuten monet suostuttelevat tekstit – rakentuu vahvojen olettamusten varaan.

Vankimmat olettamukset koskevat perhettä ja sukupuolia. Oletus on esimerkiksi se, että perheen vanhemmat eivät ole samaa sukupuolta ja että perheeseen kuuluu myös lapsi tai lapsia.

Mielenkiintoinen on myös vonkaamiseen liittyvä olettamus. Kuka vonkaa ketäkin? -kysytään vihkosen yhdessä alaluvussa. Oletetaan siis, että vongataan.

Vonkaaminen on muinoin tarkoittanut tukkijätkien kielenkäytössä tukkien kulun vartioimista ja ohjaamista. Puhuttiin vonkamiehistä.

Miehiä nämä parisuhdevonkaajatkin näyttävät olevan. Vonkaamisen perimmäinen olemus ilmeisesti opitaan jo pilttinä, vai miten tätä Väestöliiton vihkosen tekstiä pitäisi tulkita: Oppiiko poika jo äidinmaidosta sen, että kun naiselta riittävän monta kertaa vonkaa, niin joskus onnistaa?