
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Muistan ajan, jolloin vippaamisella oli huono kaiku. Nyt siihen suorastaan kannustetaan.
Pikavippimainoksiin törmää netissä, lehdissä, kaupungilla kävellessään. Tekstit vetoavat kätevyyteen, luotettavuuteen, jopa edullisuuteen:
Helppo hakemus.
Rahat tilillesi hetkessä.
Lainaa elämän joka tilanteeseen.
Nappaa satanen tai pari kun rahapula rankaisee.
Lainan hakeminen netissä on täysin ilmaista.
Viisaan vippaajan valinta.
Ilmainen verkkohakemus.
Edulliset pikalainat.
Paljonko pannaan?
Käteistä jouluksi?
Kaikki paketit yhdellä lainalla.
Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on asettanut työryhmän selvittämään pikavippien rajoituksia. Syynä ovat vippien aiheuttamat ongelmat. Vippi on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa, tai jopa veljenpojanpoika.
Kansanedustajatkin pohtivat asiaa, minkä joulukiireiltään ehtivät. Yhdenlaisia eväitä pohtimiselle tarjoaa tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistu sivun kokoinen ilmoitus, joka on otsikoitu KANSANEDUSTAJALLENI.
Ilmoitus jäljittelee kirjettä. Kirjoittaja, ilmeisesti jonkin pikavippiyrityksen johtaja, muun muassa vakuuttelee ”kansanedustajalleen”, että velkaongelmien syy ei ole pikalainoissa ja vippejä haetaan tyypillisesti vaikka lääkärissä käyntiin tai muihin arjen tavallisiin tarpeisiin.
Kielellisiltä valinnoiltaan erityisen kiinnostava on mielestäni tämä virke: Asiakkaamme ovat tavallisia ihmisiä – kuten sinä tai minä.
Tavallinen ihminen ja tavallisuuskin tulevat näin uudelleen määritellyiksi. Hyvin tavallista lienee lähestyä kansanedustajia tällä tavalla. Ostamalla kirjepaperia Hesarista.
Blogia päivitetty 18.6.2013

