Eduskunta on hyväksynyt Kotimaisten kielten keskusta koskevan uuden lain. Toinen
käsittely oli eilen. Lain perusteella
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimi
muutetaan
Kotimaisten kielten keskukseksi.
Tutkimus katoaa nimestä, mutta
katoaako se muutenkin?
Se on selvää, että Kotuksen aiemmat ”perustutkimuspainotteiset tehtävät”
siirretään yliopistoihin. Samalla tiivistetään organisaatiota, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että tutkimusosasto ja vähemmistökielten osasto
lopetetaan. Ketään ei onneksi tarvitse irtisanoa.
Vaikka
tutkimus lähtee, tutkimista ei uudessakaan Kotuksessa lopeteta. Keskuksen tehtävänä on
edelleen suomen ja ruotsin kielten huolto, neuvonta ja sanakirjatyö sekä
kielenhuoltoon ja sanakirjatyöhön liittyvä tutkimus.
Päiväni Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkimusosaston tutkijana alkavat siis olla luetut. Mutta tutkijan elämä jatkuu.
Tulikin mieleeni – enkä oikein tiedä miksi –
Mikko Alatalon, entisen maalaispojan ja nykyisen senaattorin, ralli kolmenkymmenen vuoden takaa:
Viekää te maat ja viekää te veet,
viekää te ruskat ja keväät.
Vaikka
risainen on reppu,
ei lannistu heppu,
kuhan sielussa on leuhkat eväät.