
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.

Vesa Heikkinen
Ilta-Sanomissa oli taas hyvä uutinen. Otsikko todella pysäytti: Uusi supervirus voi tappaa puolet maapallon väestöstä.
Uutinen on hyvä, jos uskotaan, että huonot uutiset ovat hyviä uutisia. Ja miksi emme uskoisi? Niin on, jos siltä näyttää?
Mistä hyvä uutinen syntyy? Monenlaisia rakennusaineita tarvitaan:
1) Tarvitaan jokin uutena esiteltävä asia, esimerkiksi uusi virus. Uuden on kuitenkin syytä kiinnittyä vanhaan, jotta syntyy todentuntuinen jatkumo: mainitaan siis lintuinfluenssavirus ja lisätään uutiseen lähikuva ihmiskasvoista, jotka on peitetty kasvosuojuksella.
2) Tarvitaan tehokasta nimeämistä: mieluummin supervirus kuin pelkkä virus.
4) Tarvitaan tutkimus, johon vedota: Alankomaalainen virologi Ron Fouchier on tutkimusryhmänsä kanssa jalostanut erittäin tarttuvan lintuinfluenssaviruksen.
5) Tarvitaan nimeltä mainittu pelko: Tiedeyhteisö pelkää, että vääriin käsiin ajautuessaan virus on todella pelottava biologinen ase.
Näillä päästään jo pitkälle. Mutta onko hyvän uutisen vika, jos maailma on sairas? Vai onko maailma sairas, jotta siitä saataisiin hyviä uutisia?
Blogia päivitetty 18.6.2013

