Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta.
Vesa Heikkinen
3.12.2011 9.41
LUUKKU 3: Soitellaan!
Siis: Hyvästi!
Soitellaan!
Joo, soitellaan.
Tutut viimeiset sanat, kun kaksi ihmistä eroaa. Mutta kuinka usein oikeastaan halutaan sanoa, että tämä nyt oli sitten tässä, älä vaan enää ota yhteyttä?
Luulisin, että aika usein. Jostain syystä asiaa ei kuitenkaan haluta ilmaista suoraan. Halutaan suojella kasvoja, omia tai toisen. Olla kohteliaita. Tai jotain.
Tulkaa sitten vaikka koko porukan kanssa käymään!
Ja te meille. Soitellaan.
Tunnen ihmisiä, joilla on taipumusta tarttua sanoihin ja niiden joihinkin merkityksiin kirjaimellisesti. Tällaiselle toverille voi olla suorastaan vaarallista sanoa kohteliaasti Soitellaan!, jos tavoitteena on välttää yhteydenottoa.
Pian ollaankin hakemassa piilopaikkoja ja lähestymiskieltoa. Olisi ollut paljon helpompaa tunnustaa tosiasiat heti kättelyssä ja sanoa: Älä sitten soittele. Hyvästi ikuisiksi ajoiksi!
Blogia päivitetty 18.6.2013
Kotus-blogi
– kaikkea kielestä
Näillä sivuilla puhutaan kielestä. Kirjoittajina on sekä kotuslaisia että muualta kutsuttuja bloggaajia.Tule mukaan keskustelemaan, kommentoimaan, antamaan palautetta, ehdottamaan puheenaiheita!
Viestisi julkaistaan, kunhan ne eivät riko lakeja eivätkä ole eettisesti tai muuten epäilyttäviä.
Lue lisää: Kaikkea Kotus-blogista.
Palaute
Ehdota aihetta
