Talousennustajien mielenliikkeet

Numerot, prosentit, tilastot, eurot, indeksit ja niin edelleen. Nämä tulevat monille ensimmäiseksi mieleen talouden asiantuntijoiden kielenkäytöstä. On puhuttu graafikielestäkin: käyrät nouset ja laskevat. ”Missä on talouden ihminen? ” on kyselty. ”Keitä ne ovat ne markkinavoimat?”

Nyt Helsingin Sanomat esittelee taloussivuillaan talousihmisiä: Etlan toimitusjohtajan, Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen toimitusjohtajan, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan ja ruotsalaisen Konjunkturinstitutin tutkimusjohtajan. Jutun otsikossa annetaan totena, että Euroopan epävarmuus heijastuu jo Suomeen (esiotsikko) ja että Notkahdus tulee loppuvuonna (pääotsikko).

Esiotsikon väite perustunee jo havaittuun todellisuuteen, talouden ”faktoihin”. Pääotsikon väite sen sijaa kuvaa tulevaisuutta. Jutussa puhutaankin ennustamisesta ja talousennustajista.

Teksti rakentuu näiden ennustajien mielenliikkeiden kuvaamisen varaan: Ennustaja ennustaa, arvioi, näkee, uskoo, odottaa. Ennustajat ovat yhtä mieltä, ja heillä on sama näkemys. Asiat ovat jollakin tolalla ennustajan mielestä.

Tekstin loppupuolella ennustajat alkavat esittää monenlaisia pakkoja: pitää, on nostettava, on käytävä käsiksi, on pantava toimeen. Velvoitettavia ovat palkansaajat (työuria pitää saada pidennettyä ja eläkeikää on nostettava), ulkomaalaispolitiikasta vastaavat (ulkomaalaista työvoimaa pitää päästää maahan) ja hallituksessa olevat puolueet (hallitusohjelmaan on käytävä käsiksi ja pantava se uuteen uskoon).

Erään selvityksen mukaan noin 22 prosenttia suomalaisista kertoo ainakin kerran viikossa etsivänsä tietoa tulevaisuudesta – horoskoopeista. Kuinka moni meistä uskoo talousennustajiin? Uskottava kai on, kun heidän mielenliikkeensä kelpaavat uutisiksikin? Millaisia uutisia tulevaisuudesta oikein voi tehdä?