Vielä kerran ryntäät

Ryntäillä on viime päivinä myyty mediatuote poikineen. Käyty keskustelu on hyvä esimerkki ilmiöstä, johon viitataan medioitumisena ja mediavaltana. ”Ryntäilystä” tulee mieleen myös sellainen sana kuin kansalaisjournalismi. Me ollaan toimittajia kaikki, kun oikein kännykkään katsotaan!

Mutta mitä Mauri Pekkarinen oikein tarkoitti ja tavoitteli puheillaan ryntäistä? Mahdollisia tulkintoja on monia, eikä yhtäkään niistä voi vedenpitävästi väittää ”oikeaksi”. Yhtään helpommaksi tulkintojen puntarointia ei tee se, että kaikessa kielenkäytössä välitetään monenlaisia merkityksiä: kuvataan todellisuutta, otetaan siihen kantaa, luodaan vuorovaikutusta ja niin edelleen.

Julkisessa keskustelussa nostettiin ärhäkästi esiin se yksioikoinen ja myyvä tulkinta, jonka mukaan Pekkarisen kielenkäyttö oli sopimatonta ja seksististä. Tästä tuli monien tiedotusvälineiden myötävaikutuksella vallitseva totuus. Eikä tulkinta jäänyt tähän: ryntäät leimasi sanojansa sovinistiksi. Piste.

Mutta mitäpä jos Pekkarinen käyttikin sanaa ryntäät vilpittömästi? Sanaan ei ehkä sisälly hänellä minkäänlaisia voimakkaita emootioita eikä ennakkoluuloja, saati sukupuoliasenteita, mihin viittaa sekin, että hän ei jälkeenpäin edes muistanut käyttäneensä koko sanaa. (Tämä muistamattomuus tietysti leimattiin totuuden muunteluksi.)

Saattaa olla, että Pekkarisella ryntäät ei viittaa ensisijaisesti rintoihin, vaan laajemmin ihmisen etupuoleen tai etumukseen eli vaatteen etupuoleen, paidan tai muun asusteen rintamukseen. Ryntäille saattaa pudota ruokaa tai vaikkapa läikkyä kahvia.

Tämänsuuntainen onkin Pekkarisen oma tulkinta ryntäistä, jos on uskominen free lance -toimittaja, ex-kansanedustaja Markku Laukkasta. Laukkanen kertoi minulle sähköpostitse keskustelleensa asiasta Pekkarisen kanssa.

Markku Laukkanen on huolissaan siitä, että uudet tarkoitushakuiset tulkinnat, jotka näkevät seksismiä myös vanhoissa neutraaleissa murresanoissa, ”saavat ensisijaisuuden ja ovat ikään kuin vallitsevia tulkintoja”.  Laukkasen mukaan ”tämä hämärtää sanojen alkuperäistä merkitystä ja on omiaan vähentämässä rohkeutta käyttää murreilmaisuja”.