Harrastamisesta

Mitä kaikkea voikaan harrastaa? Pystyn harrastamaan lukemista, kirjoittamista ja pitsinnypläämistä sekä heinän etsintää neulasuovasta. Harrastuksiini voivat kuulua postimerkkeily, käsituliaseet ja harvinaisten eläinten metsästys. Mitään kielitieteellistä estettä ei ole halonhakkuun eikä jäiden tai siltojen polttelemisen saati filosofoinnin harrastamisellekaan.

Olen siis kykenevä harrastamaan asioita ja tekemistä. Harrastaa-verbi hakee seurakseen substantiiveja ja toisia verbejä.

Kaikki substantiivit tai verbit eivät kuitenkaan tunnu tässä mahdollisessa maailmassamme mahdollisilta. Piipaa-autoa jo kutsuttaneen, jos kerron harrastavani hengittämistä, elämistä tai hikoilemista. Tai olemassa olemista! Pakkopaitaa jo ylleni soviteltaneen, jos väitän harrastavani vaaleanpunaisuutta, rakastumista tai kastemadon sielunelämää.

Miksi näitä mietin? Siksikö, että ainoa harrastukseni taitaa olla vanheneminen ja siihen vääjäämättömästi kuuluva elämän tarkoituksen mähkäily.  – Voiko ajattelemista harrastaa? Tai tuntemista? Entä harrastaminen, voiko sitä harrastaa?