Havansin lista

Neekeri, ählämi, ryssä, hurri, mustalainen, lappalainen, kamelikuski, taatelintallaaja. Näitä sanoja on syytä välttää.

Sallittuja sanoja sen sijaan ovat jenkki, sakemanni, irkku ja japsi. Myös mamu käy, ainakin vielä.

Ei, tämä ei ole minun keksintöäni. Tähän tapaan kiellettyjä ja sallittuja sanoja listaa perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudelliseksi asiantuntijaksi nimetty Erkki Havansi. Professori Havansi on laatinut perussuomalaisten eduskuntaryhmälle juridisen muistion vihapuheesta. 

Hienoa, että kielitietoisuus tällä tavalla leviää myös puolueissa! Kiistämättä on niin, että on sanoja, joita välttämällä vältetään monia konflikteja. Sanoilla luodaan ja lietsotaan, vihataan ja rakastetaan. Sanoilla rakennetaan tekstejä ja keskusteluja, ihmisten välistä vuorovaikutusta; ne ovat tekoja, hyviä ja pahoja ja kaikkea siltä väliltä.

Mutta valitettavasti ongelma on sanoja syvemmällä. Katoaako viha, jos sen kätkee? Olisiko viisaampaa yrittää päästä kokonaan eroon väkivaltaisista ajatuksista kuin vain opetella peittämään ne?

Mitenkähän pitäisi tulkita Havansin tekstin loppuun kirjoitettu ”aforismi”: Politiikassa ”hiljaa hyvä ei tule”, mutta silti turuilla, toreilla ja netissä maltti on valttia eli ajattele, mitä viestität ennen kuin viestität, mitä ajattelet.

Vihapuheesta on kovaa vauhtia tulossa poliittisen keskustelun keskeinen teema. Toivottavasti keskustelu vihapuheesta pysyy mahdollisimman vähävihaisena.