Pullaa ja muuta ympäripyöreää

Söimme tuossa juuri tuoretta kanelipullaa ja jälkiruuaksi – masut pyöreinä, pullollaan – aloimme maistella sellaisten sanojen kuin pulla, pullea, pullo ja pallo suhteita toisiinsa. Pullasta tuli mieleen Pilli, ja näin oltiinkin jo klassikkojen äärellä. (Pyöreä on pallomme ja ympäripyöreä kielemme!)

Pilli ja Pulla ovat tietysti Pekka Töpöhäntää kiusaavan ilkeän Monnin apureita. Muistaakseni Pilli ei ole erityisen laiha eikä Pulla erityisen lihava, vaikka suomenkielisistä nimistä voisikin niin päätellä. Alkuteoksessa Pilli onkin Bill ja Pulla Bull.

Mutta ne pyöreyssanojen väliset suhteet, hm... Äkkiseltään luulisi, että ainakin pulla ja pullea liittyvät ilman muuta alkuperältään toisiinsa. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan pulla on lainaa suomenruotsin sanasta bulla (ruotsinruotsissa bulle). Germaanista alkuperää lienee myös pullo. Pullea taas on sanakirjan mukaan johdos deskriptiivisestä sanavartalosta, jonka muita johdoksia on myös lähisukukielissä (karjalan pullukka, viron murteellinen pullas).

Koska en ole etymologi, en uskalla mennä tämän pitemmälle. Kiehtovalta kuitenkin tuntuu ajatus erilaisten pyöreyksiin viittaavien sanojen (pulla, pullea, pallo, pullo; ball, bold jne.) yhteisestä alkulähteestä. Lienee kuitenkin sokerihumalaisen pään tuottamaa ihanaa satua, sellaista, johon kielitieteellisessä kirjallisuudessa viitataan kansanetymologioina.

Ehkäpä joku oikea etymologi ratkaisee tämän suorastaan pullistelevan ongelman?

***

Muuten, tässä vielä esimerkkejä Kotuksen verkkosivuilla julkaistuista teksteistä, joissa mainitaan kansanetymologioita:
Kauhea kankkunen
Jääkalloja ja pääkalloja
Juhannus ja mittumaari
Lummenteen rannalla