Nipotanpa vaihteeksi alkoholimyönteisestä kielenkäytöstä.
Asiakasomistajana sain taas
edun, tutun ja turvallisen koko perheen lehden. Näin kesän korvalla tuollaisissa lehdissä on runsaasti suvisia ruokaohjeita, ja mikäpä sen mukavampaa.
Ruokaohje tai -resepti on tekstilaji, jota monesti käytetään esimerkkinä vakiintuneesta kielenkäytön tavasta. Ohje sisältää tietoja käytettävistä aineksista ja siitä, miten aineksia pitää käyttää, jotta päästään toivottuun tulokseen. Ruokaohje on niitä harvoja tekstilajeja, joissa viljellään
imperatiivia luontevasti.
Mutta maailma muuttuu, ruokaohjekin. Uusissa ruokaohjeissa tuppaa olemaan uusia
funktionaalisia jaksoja, kuten me tekstintutkijat niin sattuvasti sanomme.
Ohjeissa kerrotaan nyt myös ruoka-annoksen ravintosisällöistä (kaloreiden, proteiinin, rasvan yms. määrät). Eikä tässä vielä kaikki: ruokaohjeisiin yhdistetään
viinisuositus. Saamassani asiakasomistajalehdessäkin kerrotaan, mikä on sopiva viini kuhafileiden, grillipihvien, jauhelihapihvien ja mansikka-marenkitortun kanssa.
Hyvähän se on tietää, mitä viiniä
on suositeltavaa nauttia mantelilettujen ja mansikkasalaatin kera. Tämä kelvannee taas yhdeksi esimerkiksi alkoholimyönteisestä kielenkäytöstä ja alkoholin käyttöön liittyvien
ideologisten merkitysten luonnollistumisesta. Joku saattaisi väittää tätä jopa alkoholin julkimainonnaksi, mainitaanhan
suosituksissa myös viinimerkit ja pullojen hinnat.
Aivan pakollinen osa reseptiä viinisuositus ei vielä näytä olevan. Kardemummaisen mustikkapiirakan voi nauttia ilman viiniäkin. Kiitos tästä mahdollisuudesta!