Taas tuli ehdot!

Ehto on niitä sanoja, joiden käyttötavat ovat moninaiset. Yhtäältä ehto voi tarkoittaa edellytystä (elinehdot), toisaalta vaihtoehtoa (olla ehdolla virkaan), kolmanneksi valintaa (omin ehdoin). Ehto voi tarkoittaa seikkaa, jonka toteutumisesta toinen seikka riippuu (avioehto) ja oikeustoimeen tehtyä lisäystä, klausuulia (ehdon raukeaminen). Sanan alkuperä on hämärän peitossa.

Olen niin ikäisä mies, että ehtojen saaminen kuulostaa minun korvissani kamalan ikävältä. Naapurin pojat niitä koulun kevätjuhlista kotiin kantoivat ja kesällä suorittivat!

Tuolloin ehdot saatiin, nyt ehtoja jaetaan ja asetetaan. Niin vihreät kuin demaritkin ovat sanelleet hallitustunnustelija Jyrki Kataiselle ehtojaan. Mutta Katainen ei tunnu olevan saamistaan ehdoista moksiskaan. Kommentoin ehtoja sitten, kun on sopiva hetki, hän viestittää.

Ehtojen saaminen tuntuu olevan poliitiikan koulussa mitä tavallisinta. EU:kin sai Suomelta kovat kovat ehdot Portugali-asiassa.

Mietin vaan tuota aspektia: Saada ehdot, saada ehtoja? Sanella ehdot, sanella ehtoja? Entäpä sitten monikko? Prosessin toimija, kokija ja muut roolit? Jotain tässä ehdottomasti on...