Virheen pelko

Paninpa pilkun väärään väliin. Tulipa sanotuksi sopimaton sana.  Taivutinpa toistaitoisesti. Virhe, virhe, virhe!

Kotus-blogin kohta kaksivuotisen historian aikana keskustelu on kääntynyt toisinaan joko bloggaajien tai keskustelukumppaneiden tekemiin virheisiin.  Joidenkin mielestä on aiheellista huomauttaa aina, jos toisen kielenkäyttö ei mene prikulleen oikeinkirjoitussääntöjen tai muiden yleiskielen normien mukaisesti. Jotkut pitävät virheitä erityisen raskauttavina siksi, että ne on tehty "kielenhuoltolaitoksen" ylläpitämällä sivustolla.

Joskus sitä jää miettimään, mistähän tämä ylenmääräinen ja kohtuuton virhepelkomme ja -kammomme oikein kumpuaa. Yksikin harha-askel ja olet tuomittu! Viaton horjahdus ja makaat rotkon pohjalla!

Kysymys tuli mieleen, kun selailin kirjaa Kun lapset tekevät virheitä (Karisto 1953). Tällaisten kirjasten opeilla on valistettu vielä minun vanhempieni sukupolvea. Perusviesti on, että virheiden tekeminen, vaikka inhimillistä ehkä onkin,  on ennen kaikkea turmiollista.

Kirja alkaa karmaisevilla kuvauksilla parista virheestä. Veturinkuljettaja ei huomaa varoitusmerkkiä, ja juna törmää toiseen tuhoisin seurauksin. Sairas pienokainen kamppailee kuolemaa vastaan, ja lääke vain pahentaa tilannetta, koska lääkkeen valmistaja on annostellut lääkkeen väärin (häneltä jäi huomaamatta pilkku numeroiden välissä).

Kirjailija Arthur Wieland jyrisee: ”Virheellä on jokapäiväisessä elämässä niin suuria vaikutuksia, että sitä ei saa sivuuttaa pikkuseikkana koulussa eikä kotona. Se ei ole väheksyttävä asia, vaan sitä vastaan on mitä ankarimmin taisteltava sekä koulussa että kotona.”

Kirjailija antaa useita esimerkkejä myös lasten tekemistä kielivirheistä. Voivoi, kun Matti kirjoitti puuhassa vaikka piti kirjoittaa puunhaarassa. Eino taas meni kirjoittamaan Niitty oli vihreä., vaikka opettaja saneli Niitty oli vihertävä.

Kirjanen on ilmestynyt sarjassa Kansantajuisia kasvatuskirjasia. Takakansitekstin mukaan sarja on ainoalaatuinen Suomessa ja siitä saa neuvoja mitä erilaisimpiin kasvatusvaikeuksiin. Niin: Virheet on kitkettävä. Vanhemmuus on ankaraa puutarhurointia!